Oli pitkä ja vittumainen yö. Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-.
Muutaman minuutin välein hakemaan kyökistä muutama pisara oraaliliuosta – mitään hyötyä. Tai siis oli hyötyä, paremmin yskitti. Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-.
Jos satuin muutamaksi sekunniksi ummistaa silmäni niin taas alkoi: Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-.
Istuin vuoteessa pimeässä ja mietin et kumpi ensin antaa periksi, köhinä vai pää. sitten taas Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-Köh-.
Olin jossain vaiheessa nukahtanut ja unissani köhinyt niin että jotain on revennyt sisuksista, alavatsasta, peitteiden alta, navan korkeudelta. Sinne sattuu köhiessä. Joten aamulla en pystynyt köhimään vaan huutamaan Arrrgghhhhhhhh…..Arrrgghhhhhhhh…..Arrrgghhhhhhhh…..Arrrgghhhhhhhh.
Kolmekymmentä vuotta tupakoinut ja koskaan ei ole ollut ongelmia, yskää tai mitään köhää mutta entäs nyt? 5vrk tupakatta jo koska en pysty siihen paskaan. Oireita? Varmasti on mutta eihän sitä voi tietää kun vahva lääkitys vie kivun issiaksesta, aiheuttaa jokavitunikisen aamun krapulantunteen, köhä yö-unet ja ruokahalut. Väsyttää yötä-päivää.
Arrrgghhhhhhhh…..Arrrgghhhhhhhh…..Arrrgghhhhhhhh…..Arrrgghhhhhhhh.