Jäähyväiskirje

Armon vuonna 2009 Cityn konttorissa Konalassa puuhattiin kovaa vauhtia BlogCityä. Eleltiin sitä aikaa, kun blogeja alkoi putkahdella eri lehtien nettisivuille, syvättyjä naamakuvia puolitutuista ihmisistä. Cityn paperiversiossakin kirjoittaneita ihmisiä ilmestyi nettiin,…

Armon vuonna 2009 Cityn konttorissa Konalassa puuhattiin kovaa vauhtia BlogCityä. Eleltiin sitä aikaa, kun blogeja alkoi putkahdella eri lehtien nettisivuille, syvättyjä naamakuvia puolitutuista ihmisistä. Cityn paperiversiossakin kirjoittaneita ihmisiä ilmestyi nettiin, Anna Perhosta Tuomas Vimmaan. Tuohon aikaan vietin päiväni Konalan sorvin ääressä, ja erittäin ymmärrettävästi päädyinkin nettibloggaajaksi.

Blogin alkutaipaleilta muistan pelänneeni saavani suhteettoman vihaisia palautteita. Asiaa ei yhtään parantanut tieto siitä, että olin itse se ihminen, joka sensuroi kaikkien BlogCityn blogien kommentit. Pelkoni oli turhaa. Internetin kyynistämä sieluni hyräili tyytyväisyyttään, kun lueskelin kannustavia ja mukavia kommentteja (ja joku ihmetteli, olenko jo 40-vuotias, ennen kun kuvauksessani luki minun syntyneen samana vuonna Internetin kanssa). Haluaisin sanoa ”ihanaa” kuten Maria Veitola show’ssaan sanoo sillä tietyllä äänensävyllä. Mutta ihanaa siis.

Ja silti minä lopetan, kiittämätön minä! Olen melko huono jäähyväiskirjeissä, enkä nyt oikein osaa muuta kuin mutista jotain kiitokselta kuulostavaa. Kiitos yhteisistä hetkistä, kommenteista ja vinkeistä. En oikein enää tiedä, mitä teen keskiviikkoisin kello 10.30-12.00, kun en voi paniikissa raapia päätäni ja yrittää kirjoittaa jotain. Tai mitä teen sporassa, jossa ennen mietiskelin bloggausaiheita. Varmaan ainakin nukun pitkään ja seurailen lumien sulamista kasin reitillä.

Listojen suurena rakastajana ajattelin tehdä pienen listan aiheista, joista piti kirjoittaa, mutta jotka jäivät ns. pöytälaatikkoasteelle.

[b]Käyttökokemuksia Diasporasta[/b]
Julkaistiinko se jo? Onko siellä ketään? Ei ainakaan mun tuttuja.

[b]Päiväni muotibloggaajana[/b]
Tyydyttäisi lähinnä epämediaseksikkään nettibloggaajan himoja ottaa itsestään nättejä kuvia. Ja jos valtaa tulisi, toisin muotiin takaisin ysäriltä ne oikeat tutit, joita ripusteltaisiin laukkuihin.

[b]Nettideittailusta, osa 2[/b]
Bloggaushistoriani ensimmäinen kirjoitus käsitteli nettideittailua. Oli tarkoitus kirjoittaa jatko-osa.

[b]Ihan Hirveen Laaja ja Vähän Tutkiva Kirjoitus Jostain Suuren Maailman Jutusta[/b]
Eli ainakin jotain terrorismia, nettivaikuttamista, ehkä joku vallankumous ja…

[b]Pohdintaa siitä, miten Tuksulla on nettipokkaa[/b]
Kai tästä voi päätellä, että mun on oikea aika jäädä eläkkeelle!

Mahtavaa kevättä ja kesää. Ansaitsee hymiön. 🙂