Kameralutkat kaksin eri silmin

Ohjeita viihdelinjan työntekijöille: autenttisia lotinaääniä voi tehdä puolikkaalla appelsiinilla ja lusikalla. Huohotus syntyy parhaiten jumpatessa, mutta pitää olla varovainen ettei crosstrainerin suhina kuulu luurin toiseen päähän. Mustasukkaisille vaimoille kannattaa kertoa…

Ohjeita viihdelinjan työntekijöille: autenttisia lotinaääniä voi tehdä puolikkaalla appelsiinilla ja lusikalla. Huohotus syntyy parhaiten jumpatessa, mutta pitää olla varovainen ettei crosstrainerin suhina kuulu luurin toiseen päähän. Mustasukkaisille vaimoille kannattaa kertoa miehen kyselleen vinkkejä, miten voisi ilahduttaa naistaan. Huohotuslinjat ovat mukavia muistoja menneistä vuosikymmenistä, yhtä retroja kuin teksti-TV, josta löytyy edelleen ”kiimaisten kotirouvien” ja ”villien opiskelijasinkkujen” 0700-puhelinnumeroita. On maalaisromanttista ja viatonta kuvitella ukko, joka ei koskaan osallistuisi Maajussille morsian -ohjelmaan, soittelemaan muovikuorisella lankapuhelimella salaa äidiltään.

Samanlaista kesäistä kepeyttä ei löytynyt nettiriippuvaisten läheisten keskustelufoorumilta, jota selasin kirjoitellessani juttua erilaisista nettiriippuvuuksista. WoW- ja Facebook-ketjujen väleistä tursusi vihaisia ja pettyneitä viestejä: puolisoni on addiktoitunut ”nettikamerahuoriin”. Halusin jo aikaisemmin kirjoittaa ammateista, jotka netti on mahdollistanut, kuten nämä sekä miesten että naisten tarjoamat live-lähetykset. Juttelu on maksutonta, toiminta maksaa. Suomalaisilla nettikamerasivustolla ei näytetä naamaa eikä käytetä oikeita nimiä. Pari rohkeaa (tyhmänrohkeaa?) neitiä ja äijää siellä kuitenkin esiintyy oikeilla tiedoillaan, joten näin kertoo työstään 22-vuotias helsinkiläinen:

”Olin ennen töissä viihdelinjalla, tuli tutuksi nuo appelsiinit ja vanhat miehet. Luin samalla tentteihin ja mutisin tuhmia. Yllättävän paljon soitteli kuitenkin myös nuoria miehiä, jotka ehdottivat melkein joka kerta live-tapaamista tai web-kamerasessioita. Tienasin linjalla vajaan tonnin, vaikka roikuin jatkuvasti luurissa kiinni. Yksi äijä lupasi 50 euroa vartin kameratuokiosta. Vastoin sääntöjä sovin tapaamisen, jos sitä voi tapaamiseksi sanoa, netissä kun tavattiin, mesessä. Istuin koneen edessä typeränä tuijotellen omaa kuvaani ja arkista kämppääni.

Vartti meni nopeasti pyyntöjä täyttäessä. Puhelimessa joutui kehittelemään hirveästi itse, kameran edessä riittää pelkkä ohjeiden seuraaminen, puhetta ei välttämättä tarvitse. Ymmärrän kyllä, että kameran tuijottajan puoliso loukkaantuu, loukkaantuisin itsekin. Loukatuille en osaa oikein sanoa kuin että kannattaa puhua ne asiat kotona läpi, eikä hyökätä meitä vastaan. En jaksa stressata, vaikka tiedän kyllä osan olevan suhteessa. Olen kertonut avoimesti duunistani kaikille paitsi verottajalle. Kaveri kysyi halveksuen, aionko seuraavaksi alkaa escortiksi. En ole hyväksikäytetty tai asu missään ghetossa kolmen isättömän lapsen kanssa, vaan kiskon hyviä arvosanoja AMK:sta ja mulla on normaali perhe. Kameran edessä olo on leikkisää ekshibitionismia, josta joku nyt sattuu maksamaan vielä rahaakin.”

Elleistä bongattu 25-vuotias loukattu avovaimo luki kameraneidin kokemukset:

”Just juu, kyllähän sen tietää, että melkein kaikki miehet on varattuja, kuten munkin on. Olen pitänyt kameroiden katselua elämättömien friikkien hommana, mutta oma mies on kyllä kaukana sellaisesta; kipeän komea lääkisopiskelija, mitä mukavin ja huumorintajuisin tyyppi. Siksi jouduinkin pari minuuttia tuijottamaan sen läppärin sivuhistoriaa, joka oli kuorrutettu kamerasivustoilla, suomalaisilla ja ulkomaalaisilla. Kävin jälkimmäisillä ja mulle vain tuli hirveän surullinen olo niistä apaattisista aasialaisnaisista, joilla oli överiseksikkäät nimimerkit ja eripariset alusvaatteet. Vasta kun menin suomalaiselle sivulle, tuli ahdistus ja viha. Silloin päätin, etten enää koskaan harrasta seksiä kaksinaamaisen mieheni kanssa, niin hemmetin loukattu ja riittämätön olo oli. Pitääkö sellainen niellä ja hyväksyä?

Kun kerroin sivuhistorialöydöstäni miehelle, hän reagoi kuten tuo ”kameraneitikin”, kertoi että kyseessä on leikkimielinen fantasia. Siis mielestäni normaali porno on niin anonyymiä, että hyväksyn sen, mutta toisen kanssa yksityisesti keskustelu ei ole ok! Ulvoin lattialla ja revin tietokoneen johtoja irti yrittäen huutaa jotain riittämättömyydestäni. Siinä vaiheessa kun mies ehdotti, että katseltaisiin jotain suomalaista parikameraa yhdessä, sinkosin web-kameran kolmannesta kerroksesta alas. Ei tullut mieleen, ettei sitä tarvitse katseluun.”