Laivalla

  • Nina Niskanen

En ole käynyt Hotelli Vantaalla, jota kutsutaan ruotsinlaivaksi maalla, mutta vietin viikonlopun oikealla ruotsinlaivalla. Matkan tarkoitus ei ollut juhliminen (lue ruotsinlaivakielellä: dokaaminen), mutta kiinnitin silti huomiota muutamiin biletystä koskeviin seikkoihin matkalla. Jos haluat vaihtelua Helsingin yöhön, avarra maailmaa ja lähde laivalle!

Alkoholi näyttelee merkittävää osaa ruotsinlaivalla. Väitän, että ruotsinlaivalla ei voi olla dokaamatta. (Pois lukien lapsiperheet.) Risteilyn aikana sain paljon todisteita väittämäni tueksi.

1) Osa risteilymatkaajista kun on aloittanut juhlimisen jo hyvissä ajoin maissa, ja on laivalle päästessään jo hyvissä. Seitsemän aikaan illalla laivalla ei katsota pahasti, jos hissiaulassa juo pullonsuusta alennusskumppaa.

2) ”Oli kiva kuitenkin saada naisseuraa, vaikken saannukkaan pillua.” ”Joo, kyllä se yksinäisyyden voittaa.”-tyyliset keskustelut. Noniin, sehän oli mukava tietää tässä ruokajonossa seistessä, pojat. Tämä on tätä suomalaisen miehen sielunmaisemaa.

3) ”Heräämisen jälkeen oli pakko alkaa kiskoa lonkeroa ja smirnoffeja, et pystyin käymään Tukholmassa.” ”Joo. Heiluuko tää laiva?”-tyyliset keskustelut. Samaisessa ruokajonossa.

Vaikka Helsingin yökerhoskenestä valitetaan toisinaan, on meillä täällä asiat silti paremmin kuin ruotsinlaivalla.

4) Laivan ainoa klubi haisi päivänvalon aikaankin kitkerälle tuorehiivalle. Uskokaa, se on tuhat kertaa pahempi kuin pieni hienhaju. Tarkennuksena todettakoon, että haju tunki sieraimiin vielä muutaman drinkinkin jälkeen.

5) Laivan klubilla alkuillasta lauletaan karaokea, ei tosin niin huonosti kuin kuvitella saattaisi.

Myös ruotsinlaivan ravintolatarjonta tukee väittämääni. Jos haluaa mennä syömään viiden jälkeen, mutta ennen iltayhdeksää, eikä ole tajunnut tehdä varausta, pääsee jonottamaan (ruokajono kts. kohdat 2 ja 3).

6) Jonottaminen ottaa päähän, ja baarissa näyttää aina olevan tilaa.

Laivalla on toki hyvät ostosmahdollisuudet. Mutta kuka jaksaa pyöriä neljässä kaupassa tuntia pidempään? Ainoaksi ajanviettopaikaksi jää baari. Tai hytti, mutta eihän niissä kukaan jaksa olla.

7) Seitsemänneksi kohdaksi on pakko mainita laivan tahtomattaankin campit esitykset. Siis oikeesti, kuka niistä haluaa kreditit itselleen?

Loppuun mainittakoon, että vaikka ruotsinlaivan kävelykaturavintolan olutvaihtoehdot olivat lappari ja karjala, oli laivan mummodiskon mojito kuitenkin varsin hyvänmakuinen.

4 kommenttia

Anonyymi

31.10.2010 18:18

Tästäpä syystä otin varustamoon yhteyttä ja kysyin, miksei meillä voi olla samanlaisia risteilyjä, kuin Tukholma-Tallinna välillä. Siellä ilta menee vaikkapa Armin Van Buurenia jammailessa, sekä ihmiset osaa käyttäytyä. Genre tulee kuulemma täältä iki-ihanasta, Neuvosto aikaan jymähtäneestä Suomesta. Haluavat tarjota sitä samaa Pelimiestä, kuin näissä kaikissa kuivanmaan B-kuppiloissakin. Eikä auttanut, vaikka hartaasti kerroin lukeutuvani itse siihen runsaaseen joukkoon, jonka täytyy matkustaa Eurooppaan, Ibizalle tai Goalle, jotta olisi hauskaa. Näin meillä, lottovoitto syntyä tänne jälkeenjääneiden monopoliketjujen hallitsemaan iltaelämään.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

1.11.2010 00:04

Mä olin kans nyt viikonloppuna Silja Symphonylla ja menetin totaalisesti hermoni suomijuntti känniääliöihin. Limaiset kommentit ja tökeröt iskuyritykset alkoi välittömästi kun pisti nenänsä ulos hytistä. Ei saanut kylpeä, syödä eikä ylipäätään olla missään viittä minuuttia kauempaa rauhassa. Eikä nää pelimiehet suhtaudu pakkeihin kovin myötämielisesti. Olin buffetjonossa niin jätkä kehui mun tissejä. Koska en lämmennyt ja annoin vähän takaisin, niin sitten sain kuulla että yritän olla kova ja mun tissit on pienet. Tuommoinen ei loukkaa, mutta asenne sen takana loukkasi. Lopulta vaihdoin paikkaa mutta sivistymätön pöytäkeskustelu turpaan saamisesta oli myös rasittavaa. Ei mitään käytöstapoja. Tunsin oloni baarissa saaliseläimeksi. Tein kaikkeni et olisin saanut olla: Vältin katsekontaktia, en tanssinut, istuin syrjässä, näytin hapanta naamaa. Esitin ummikkoa. Ei auttanut. Eikä loputon iskuyritysten kohteena olo kohottanut itsetuntoa koska sanoin jopa että olen trans, niin sekään ei auttanut. Lopulta ihana ruotsalainen " prinssi " pelasti suomineidon. Suomi kärsi taas rökäletappion.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

4.11.2010 12:26

Onneksi nyt voi käydä Helsinki-Pietari- risteilyllä Princess Maria aluksella, sen yökerhoissa on viehättäviä venäläisnaisia eikä mitään suomalaisia siiderivalaita tai yli-ikäisiä pissiksiä jotka ovat tolkuttomassa kännissä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Nina Niskanen

4.11.2010 13:56

Tuo Pietarin risteily on kieltämättä pyörinyt omassakin mielessä toteutettavien listalla. Tosin ei noiden venäläisnaisten takia.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi