Rumat ihmiset pois ruudultani!

”Kauniille ihmisille päiväkin on aina kaunis”, brasilialainen mies toteaa uimahousuissaan hiekkarannalla. 11 000 kilometrin päässä Helsingissä on räntäinen lauantai. Yhdysvaltalaiset johnit ja puolalaiset henrykit ovat pari päivää pähkäilleet ja päättäneet, että olen tarpeeksi kaunis heidän yhteisöönsä. Katson kuvaani, jota Michael kertoi rakastavansa. Kuvakulmalla ja tarpeeksi pimeällä huoneella saa ihmeitä aikaan. BeautifulPeople.com on palvelu ihmisille, jotka ovat kyllästyneitä näkemään rumia ihmisiä mainstream-sivustoilla. BP:ssä voi deittailla lihaksikkaita uroksia ja flirttailla tsekkikaunottarien kanssa. Keskustelupalstalla voi todistaa, että samaan päähän mahtuu sekä kollageenia että älyä. Panen kauniit ihmiset tiukille ja klikkaan itseni lukemaan politiikkaan liittyviä keskusteluja. Salaliittoteoriat näkyvät kiinnostavan kauniita. Ollaankohan siellä huolissaan rumien soluttautumisesta? Olen aina tuntenut tiettyä myötähäpeää katsoessani amatöörien kuvia, joissa mutristellaan huulia sotkuisessa makuuhuoneessa tai pullistellaan hauiksia hammastaharoiskeisen peilin edessä. BP on tämän heimon koti. Koska sivulle rekisteröityviä kandidaatteja ei tutkita mittanauhan ja kultaisen leikkauksen avulla, vaan vastakkaiset sukupuolet äänestävät toisiaan, on kauneuden kirjo vaihteleva. Vaikka yritän hylätä negatiivisen asenteeni käyttäjiä kohtaan, en pysty puuduttavalla selauksella näkemään yhtään komeaa tapausta. Olen löytänyt Internetin Onnelan! Niin alentuvasti kuin yritänkin BP:iin suhtautua, tunnen kylmän vihlaisun brassipojan ilmaistessa ettei pärställäni pääse palveluun. Avaan miehen profiilin ja totean mielessäni, että ruma olet sinäkin. Vihaan reaktioitani, vihaan että kenenkään tarvitsee hakea hyväksyntää tällaiselta sivustolta. Mitä BP:n tarkoitus on? Eivät kai netissä roikkuvat ”rumat” ihmiset ole ajaneet ketään paniikkikohtauksen partaalle? Onko jäsenillä Mensan sinkkuryhmän jalo tarkoitus kirkastaa geeniallasta? Vaikea uskoa. BP tarjoaa voitelua ja hyväksyntää, ei komeita deittikumppaneita. Puoli tuntia jäsenyyttä riittää minulle. BP pyytää perustelua sille, miksi haluan palata takaisin tavallisten kuolevaisten joukkoon. Tässä vaiheessa selviää etteivät BP:n perustajat mitään estetiikan filantrooppeja ole; vaihtoehtona pitkässä valikossa on palvelun kalliit maksut. Itse ohitan kyselyn, vaikka osatotuus löytyykin listalta: ”Minusta tuntuu, että BP vaikuttaa negatiivisesti omaan imagooni”. Deletoin profiilini ja lähden ulos joulukuiseen pimeyteen. Kaukana ovat Brasilian aurinkorannat ja kauniit ihmiset. Kalevankadulla vastaan tulee mainosjuliste: ”Arvioimme esineitä, emme ihmisiä.” Harmi BP:lle, että helsinkiläinen panttilainaamo ehti ottaa sloganin ennen heitä.