Ilmiöt

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ruoka.

Voiko ihminen pitää sekä ruuasta että eläimistä?  23

Otsikkoni on varmasti monen mielestä nurinkurinen. Tokihan meistä lähes kaikki pitävät molemmista, sekä ruuasta että eläimistä. Elämäntapamme kuitenkin vaikuttaa siltä, kuin pitäisimme gastronomisia elämyksiä huomattavasti eläinten elämää merkittävämpänä arvona. Vaikka emme tämän ajatuksen ajattelemisesta pidä, tiedämme, että nykypäivän tehotuotannossa eläimet eivät voi elää sellaista elämää, jota voisi pitää millään tavoin hyvänä eläinyksilön elämänä.

Ruuantuotantoon käytettäviä eläimiä on maassamme moninkertaisesti enemmän kuin muita. Elävinä keskuudessamme ovat kuitenkin aivan muut, erilaista elämää elävät eläimet: lemmikit. Ruuantuotanto oli ennen jotain, joka oli läsnä jokaisen perheen elämässä. Tänä päivänä hyvin harva ihminen on nähnyt syömiensä eläinten elinkaaren alusta loppuun. Tietyistä tuotantovaiheista on niukasti tarjolla edes kuvia. Suuri osa eläintuottajistakin tuottaa vain yhtä eläinlajia.

On siis helppoa sekä syödä ruokaa entiseen malliin että nauttia eläinyksilöiden seurasta ja hoivata niitä. Ruokaskandaalit ja tilakuvaukset ovat nostaneet kuitenkin näkyviin sellaista eläintuotannon arkea, joka ei juuri ruokahalua kiihota. Kysyntää vaihtoehtoisille ratkaisuille on: ihmiset haluaisivat syödä puhdasta ja eettistä ruokaa, joka olisi terveellistä ja maistuisi hyvältä. Tilojen määrä kuitenkin vain putoaa ja elintarvikesektori keskittyy entisestään. Vaihtoehtoiset yrittäjät räpistelevät kannattavuusongelmissa, vaikka maatilatorit, luomuvaihtoehdot ja eettiset tuotantoratkaisut ihmisiä miellyttävätkin.

Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, miten koko maatalous- ja ruuantuotantopuolta Suomessa hallinnoidaan? Vaikka maanviljelijöitä on enää pieni osa Suomen väestöstä ja ruokaa puolestaan kuluttavat kaikki, on maa- ja metsätalousministeriö ollut harvinaisen hallitsevalla tavalla vain ja ainoastaan yhden puolueen käsissä: Keskustan.

Tuottajapuoltakin on syytä ruoka-asioissa kuunnella. Mutta mille tahansa alalle tekee hyvää saada näkemyksiä yhteiskunnan eri sektoreilta, katsoa maailmaa erilaisten lasien läpi. Maa- ja metsätalousministeriön kohdalla näin ei ole tapahtunut. Se näkyy siinä mitä meillä syödään ja mitä meillä tuotetaan. Se näkyy siinä, että aidosti eettisiin tuotantotapoihin ei satsata, vaan yritetään jatkaa linjalla, jossa tehdyistä virheistä ei opita eikä uusia virtauksia haistella.

Tänä päivänä on mahdollista nautiskella ruuasta täysillä, myös kokonaan ilman eläinkunnantuotteita. Keskittyen joko kasvisruokaan puhtaimmillaan, tai korvaten lihasta ja maidosta tutun maailman vastaavilla kasvikunnan kehitelmillä. Tällaista linjaa esittelevät esimerkiksi perjantaina 1.4. Animalian Eläin!-tapahtumassa Helsingin Bio Rexissä vierailevat saksalaisen vegelihatalo Wheatyn edustajat. Saksalainen kasvissyöjä ei joudu tinkimään kulttuurisesta rakkaudestaan makkaraan. Eikä enää suomalainenkaan.

Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita rakastamaan eläimiä vain elävinä, vaan haluavat edelleen myös syödä niitä. Kiinnostus ruuan alkuperään ja laatuun on kuitenkin kasvanut siinä määrin, että kovin pitkälle ei pötkitä sillä, että navetoihin asennetaan yhä paremmat valvontakamerat (siis ulkopuolelle) ja ovet muistetaan laittaa lukkoon. Ihmiset, jotka ovat oman kokemukseni mukaan yleisesti ottaen aika eläinrakkaita, haluavat syödä sellaista ruokaa, että uskaltavat myös katsoa sisälle siihen navettaan, jossa se on tuotettu.

Tähän asti suomalainen ratkaisu on ollut, että laitetaan enemmän rahaa lihan imagomarkkinointiin. Tieto todellisuudesta kuitenkin tihkuu pr-materiaalin läpi. Olisiko aika vaihtaa sellaisiin päättäjiin, joiden mielestä ruuantuotannon pitäisi vastata nykypäivän kuluttajien odotuksia eikä markkinoinnin peittää ikävää todellisuutta kuluttajien katseilta?


Jonen pullat ja Ellenin munat!  3

Tunnustan. Olen resepti-friikki. Kerään kaikista lehdistä melkein kaikki ruokareseptit suureen puukoriin. Keittokirjoja minulle on elämäni varrella kertynyt lähemmäs sata. Ensimmäiseni sain ollessani kuusivuotias ja se on edelleen tallessa. Minua sapettaa syvästi, etten koskaan tule ehtimään kokeilemaan kaikkia keittokirjojeni reseptejä, vaikka eläisin satavuotiaaksi.

Näin syksyllä ihania uusia reseptejä pursuaa jokaisesta tuutista, niin lehdistä kuin töllöstäkin. Riistakäristyksiä, lohta uunissa, suklaakakkuja, joissa on ripaus omenaa ja kirsikkaa, ihania suussa sulavia omenapiirakoita ja mustikkasuklaa-muffinseja. Salattu ruokarakkauteni on mennyt niin pitkälle, että kun ammatissani toimittajana olen haastatellut julkkiksia sekä taviksia olen, jos tilanne sen vaan suinkin on sallinut, kysynyt ruoasta.

Yhden parahimmista resepteistä olenkin saanut Mattiesko Hytösen puolisolta Heidi Strömmeriltä, joka on kokkausvelho! Hän lähetti minulle postitse taivaallisen kuha-reseptinsä. Äitini ja siskoni rakastuivat kookosmaidossa haudutettuun kalaan, eli kiitoksia vaan Heidille hyvästä reseptistä! Se pääsi top 10 -listalleni kevyesti.

Haluaisin myös tässä yhteydessä kiittää Jone Nikulaa ruokavinkeistä. Haastatellessani Jonea Cityyn, hän kertoi minulle tekevänsä usein lihapullia ja minä tietysti kysyin, että minkälaisia pullia. Jone katsoi minuun hieman omituisesti, koska silmäni kiiluivat ahnaasti, mutta suostui kuitenkin kertomaan, että laittaa usein pullien sisälle mozzarellaa tai jotakin muuta juustoa. Ja kunnon tuliset mausteet kehiin. Nyt olen jo kuukauden päivät tehnyt Jone-pullia, jossa on juustoa sisällä. Mieheni alkaa varmaankin pikkuhiljaa kyllästyä niihin.

Kesällä leivoin myös paljon erilaisia leipiä, koska luin jostakin naistenlehdestä, että maailmantähdet leipovat omat leipänsä. Lopetin lopulta leivän ja sämpylöiden tehtailemisen, kun en yksinkertaisesti saanut niistä ilmavia ja makoisia. Tekeleeni olivat kovin kovia ja litteitä ja maistuivat jauholle. Yök!

Viimeisimmän respetibongaukseni tein tänään. Greyn Anatomian Ellen Pompeo kertoi ruotsalaisessa naistenlehdessä, että tekee sunnuntaisin koko seuraavan viikon salaatit. Hän keittää kerralla 12 kananmunaa ja punajuuria ja hän silppuaa salaattia, korianteria, kevätsipulia ja persiljaa. Lopuksi hän laittaa ainekset laatikkoihin ja ottaa niistä sitten joka päivä salattia lounaaksi viikon ajan. Ellen toki lisää päivittäin perussalaatteihin purkin papuja, hieman vuohenjuustoa ja salaatinkastiketta. Kuulostaa suht hyvältä ja hirmuterveelliseltä, paitsi, että viisi päivää vanhat kanamunat varmasti maistuvat mädälle. Vai onko Amerikassa muka erilaisia munia kuin meillä Euroopassa? Vai syökö Ellen jotain superkestomunia, mene ja tiedä.

Ihan sama, sillä minäkin ryhdyn nyt tekemään salaatteja lounaaksi seuraavan kahden kuukauden ajan, sillä erotuksella, että keitän kanamunani joka päivä, enkä kerran viikossa.


Yösyöppö  2

Ruoka - yksi suurimmista intohimoistani.

Parhaissa juhlissa on aina tarjolla ruokaa, mutta arkisemmin sapuska ja biletys kohtaavat yöllä kotiinlähdön aikaan. Tunnustan: olen aikamoinen mäkkityttö puoli kahden ja pilkun välillä. En edes halua laskea, kuinka monta Big Maciä olen vetänyt tyytyväisenä ranejen ja cokiksen kanssa pikkutunneilla. Hamppareista tehty jono yltäisi todennäköisesti avaruuteen asti.

Helsingin yösyöppöjen nälkää helpottavat hampurilaisten lisäksi erinäiset kebabmestat, joista esimerkiksi voisin nostaa Pasha’s kebabin Eerikinkadulta. Paikan sapuskat täyttävät ainakin omat kebbehimoni. En muista, että olisin kertaakaan jaksanut syödä annosta loppuun, joten siitä pieni miinus.

Pizza on kolmas vaihtoehto. Sky Express Annankadulla on tarjonnut muutaman kerran helpotusta nälkään. Tosin viimeksi siellä käydessäni en malttanut jäädä odottamaan tilauksen valmistumista. (Aamulla kuiteista tarkistaessani, huomasin viettäneeni paikan päällä vajaan vartin, joten ei se palvelu sitten niin hidasta ollutkaan..)

Perinteiset snägärit pitävät myös pintansa, vaikkakin niillä harvemmin käyn. Kaupungin parhaat ovat Töölön torigrilli ja Jaskan grilli, joka alkaa olla jo klassikkojen klassikko.

Ehkä nerokkain yöruoka kohdallani on ollut hotellin aulasta hankittu valmissalaatti, jonka syömisestä ei tullut aamullakaan huonoa omatuntoa.

Suuntaan jälleen tänään pikkujoulujen merkeissä yöhön, ja voin melkein lyödä vetoa, että löydän itseni illan lopulla huutelemasta hampparia. Saisikohan mäkkäriin kantiskortin…?