Seison sairaalan ulko-ovella kellotettuani 39,5 astetta kuumemittarilla. Olen vain lähtenyt hakemaan sairauslomaa työterveyslekurilta, mutta päätymässä jonottamaan päivystykseen ”jopa kolme tuntia”, kuten respan setä toteaa. Mieleen hiipii parin aikayksikön takainen jumiutuminen Auroran sairaalaan. Kännykän akku loppui – mutta saan läppärin ja irkki toimii.
[I]
Kyllä sen saa. Helsingin kaupungin wlan on ainoa pieni lanka, joka pitää minut järjellisyyden oikealla puolella kuunnellessani eläimellistä kiljumista, jatkuvia virtsakeskusteluja ja mummujen hourailuja sukulaistensa tappamisesta. Lisätään tähän väliin, ettei Aurorassa ollut wlania, ainakaan siellä fyysisesti sairaiden puolella. Henkisesti sairaista en tiedä.
Kaiken pitäisi olla kuten kotona, kone sylissä ja koko yö edessä. Olen jopa kotoisasti sotkenut sairaalapöksyni purkalla, joka on unohtunut kannettavan pohjaan ja sulanut koneen lämmettyä. Ahdistaa ja katson ajan väärin peilistä, josta heijastuu kello.
[I]
Googlettelen sairauttani ja alan tuntea ikäviä uusia oireita pitkin kehoa. Hoitaja (niitä on kolmenlaisia: virolaisia, todella nuoria suomalaisia ja todella vanhoja suomalaisia) tökkää kanyylin. Lunttailen antibioottipussin kyljestä lääkkeen nimeä ja terveen epäluuloisena heitän sen googleen. Ei osumia. Lääkärikäsiala! Oikea löytyy kuitenkin.
[I]
Suomi tosin saattaa kostaa 4,5 prosenttia veroa maksavalle. Lääkkeen sivuvaikutuksissa luvataan yhtenä sivuvaikutuksena sieniä koko kehoon. Unelmoin puskevani kärpässientä. Google tarjoaa minulle kyseistä antibioottia ilman reseptiä. Ehkä sitten kun sienet kropassa tuntuvat hyvältä idealta. Naapuri luulee, että elämme vuotta 1903. Wlanin vakaus on ainakin siltä vuodelta.
[I]
Vietän kauniin iPadin julkaisupäivän ikkunattomassa huoneessa. Jäi näkemättä massahurmos, eli kolme sekopäätä tappelemassa. Eräs päivä Stockalla myyjä tuli muuten esittelemään e-kirjalukijoita, 199 e. Vakuutuin, muttei lähtenyt mukaan.
[I]
Ostin kerran yhden ”diilin” CityDealista. Miksen olekaan kirjoittanut vielä aiheesta? Parit teriyaki-nuudelit Wrongista yhden hinnalla. Tuli kyllä paha mummo ja kahvipaketti -olo tiskillä tilausta tehdessäni.
[I]
Googletan peittoni alta. Onko juutalaisnaisilla päähineet? Uskotaanko ”olen juutalainen shalom alom” -valhettani? Onneksi en sanonut olevani muslimi, pitäisi askarrella peitosta burkha.
Naapurin rouva luulee olevansa Pentti Leinonen (nimi muutettu). Googletan nimen ja odotan löytäväni sillä Facebook-profiilin. Löydänkin, mutten pääse katsomaan sitä jonkun käptsä-kuumotuksen takia. Mistä asti?
[I]
Olen kuullut aivan liikaa eritejuttuja, mutta googletan silti KY Jellyn. Sitä näköjään on saanut steriilinäkin, sanoo virtsakatetreihin erikoistunut jenkkifoorumi. Vielä kerta ”virtsakatetreja” niin revin tyynyni ja tungen täytteet korvakäytäviäni piristämään.
[I]
Uusitunut Google, joka ehdottelee hakutuloksia kesken kirjoittelun, löytää tasan viisi ratkaisua vihaisten vanhusten ongelmaan. Periaatteessa pidän uudesta hakutyylistä, mutten osaa vielä käyttää sitä – sitkeästi kirjoitan hakusanani ja painan enteriä tuloksia vilkuilematta. Onko tällainen muutoshaluttomuus vanhuuden merkkejä?
[I]
Onneksi seniiliys ei iske vielä. Yritän etsiä manuskaa sänkyyn ja selailen turhia pdf-esitteitä läpi. Niissä sairaalasängyissä on Unikko-lakanat, ei froteisia saunapyyhepeittoja. Potilaat ovat parikymppisiä neitejä, eivät makuuhaavaisia ja hampaattomia. Neidit hymyilevät sängyissään, eivät laske kattopaneelin reikiä (441). Melko epärealistinen olo.