Kovin on syksyinen ilma taalla. Sinansa ihan kiva, raikas ilma. Syksy on aina merkinny mulle uuden aloittamista, etta saa aloittaa puhtaalta poydalta ja siina mielessa ei ole koskaan harmittanut, etta kesa on ohi. Johtunee siita, etta tahan asti olen aina opiskellut ja lukuvuoden aloitus tuntuu aina niin kivalta. VIELA ei ole mitaan rastissa, tana vuonna teen kaiken ajallaan jn. jne. Nyt kun ei enaa opiskelekaan, eika syksyn tulo tarkoita mitaan uutta, tuli yhtakkia vahan tyhja olo. Toissa on ollut nyt loman jalkeen todella kiireista eika mitenkaan kovin nautittavaa. Nyt on vahan huonot fiilikset. Ei kai sita niin akkia saa leipiintya tyoelamaan. Pitaako tassa suunnitella paluuta koulun penkille alle vuosi valmistumisen jalkeen? Sittenhan sen elaman piti muka alkaa, kun on saanu koulun kaytya ja PAASEE tyoelamaan. Hoh.
Toivo on vain ensimmainen askel tiella pettymysten.
No joo. Kai se tasta. Eihan tassa edes ole kuin muutama viikko seuraavaan lomaan. Kuuma Portugali kutsuu 🙂 Niin, ja sain siis matkalla hukatun laukkunikin takaisin. Itse se piti kayda lentokentalta hakemassa, mutta loytyi kuitenkin. Eli ei kai tassa mitaan valittamista. Oikeasti. Pitaa vaan olla niin hemmetin hankala. Hyvinhan mulla oikeasti kaikki on.