Rytmi: Ennen kuutta ylös, ennen kymmentä nukkumaan, ja entisen elämäni rytmissä puhelin soi puolilta öin.
Menee tovi ennenkuin ymmärrän mistä on kyse, toikkaroin onneksi vain hämärässä asunnossa edestakaisin melunlähteen vaientaakseni enkä ota puhelua vastaan, vaiennan sen. ”Vittu, se oli paras ystäväni..” Milloin minusta on alkanut tuntua että voin olla vastaamatta parhaan ystäväni soittoon jos kerran tajuan sen. Kuinka usein olen itse etsinyt puhelimestani numeroa johon soittaa pikkutunneilla, ja soitto tuli vielä ihmisten aikaan, entisen elämäni rytmissä, tai sen toisen.. kaksoiselämää,kö?
Äsken koetin soittaa takaisin ystävälleni. Ei vastausta ei yllättänyt minua. Olisinko irvaillen kysynyt:”Onko tyyny hyvin?” vai hyvän huomenen toivottamisen jälkeen: ”Onko kaikki hyvin?” Ystäväni olisi kuitenkin kysynyt minulta yöllä tuon viimeisen. Mitä minä olisin vastannut?
”Olosuhteisiin nähden kaikki on parhaalla mahdollisella tavalla! Minulla on nainen vieressäni yön ja katsoppa kummaa olen saanut kirjoitettua vähän. Mutta mikä tärkeintä: Aamulla kun avaan silmäni minä hengitän, tunnen Rakkautta raahustaessani aamukahville, siitä tiedän eläväni.”
Anteeksi että en vastannut.