Pedofiilin vankilatuomio muutetaan kolmen viikon ehdolliseksi, koska vankilat ovat täynnä Mikko Alatalon Känkkäränkkä-albulin warettaneita teinejä. Vanha vitsi, mutta muistin sen lukiessani tänään lehteä (Digitodaytä) aamukahvilla (Pascual-mehulla). Kaidalla tiellä pysyneille kopioin Urbaanista sanakirjasta kuvaavan sanaselityksen: ”waretus eli lataaminen netistä. useinmiten laittomasti jonkin ohjelman kautta.” Digiuutisissa kerrottiin ruotsalaisen piraattipuolueen ottavan huolekseen Piratebay-torrentsivuston saksalaisen nettioperaattorin taivuttua lain kouran alla.
Aamukahvittelu jatkui Iltalehden lueskelulla. Sofi Oksanen on pian miljonääri ja saa jokaisesta myydystä kirjastaan kolme euroa. Kolme euroa! Sehän maksaa kirjakaupassa 27 euroa. Lukisin kirjan mielelläni, mutta taloudellisiin seikkoihin vedoten olen jättänyt sen hyllyyn (ostin sen sijaan tänään Juha Vuorisen Painajainen Piparitalossa -dekkarin). Lataisin mielelläni kirjan pdf:nä ja veisin Sofin postiluukkuun parikymppisen. Kultaan kiedottuihin välikäsiin kyllästyi myös Radiohead, joka vuonna 2007 jakeli albumiaan ilmaiseksi netissä. Lataajat saivat itse päättää paljonko maksoivat vai maksoivatko mitään. Tulihan sitä rahaa ja aika paljon ilmaista mainostakin. Rebel!
Valven logo on tunnettu pelikoteloiden kansista, yleensä logo löytyy femmalla alkavan hintalapun oikealta puolelta. Firma yllätti tarjoamalla Portal-peliään ilmaiseksi (24.5. saakka, mutta kuitenkin). Kyyninen paska epäilee syyksi joko Valven uutta Mac-kampanjaa tai Portalin loppuvuodesta ilmestyvää jatko-osaa, mutta ainakin yksi Portal-fani innostui ja yritti ladata mökillä sitä GPRS-yhteydellä. Onneksi jostain löytyi laillisesti hankittu kanadalainen rikoselokuva DVD-formaatissa, ettei tarvinnut nauttia helteestä.
Viisi-kymmenen vuotta sitten leffassa käyneet saattavat muistaa mainoksen, jossa varastetaan auto sekä mummelin käsilaukku ja verrataan varkautta nettilataamiseen. Warettaminen onkin sikäli simppeli ongelma, ettei siinä ole muuta väärää kuin seitsemännen käskyn rikkominen. Warettaja varastaa managereilta, mainoskampanjoilta – ja pari euroa muusikoilta, pelintekijöiltä tai näyttelijöiltä.
Warettajat eivät joko koe ongelmaksi käskyn rikkomista tai käyttävät puolustuksena ”emmä tätä leffaa kattois jos joutuisin maksamaan” -lausetta. Tai ”ostan levyn jos bändi on hyvä”. Molemmat ovat totta. Kuinka paljon oma leffa(teatteri)kulutukseni onkaan kasvanut Internetin myötä. Muovisia levyjä en vieläkään osta, mutta käyn keikoilla ja joskus pitkin hampain ostan jotain iTunesista haaveillen palvelusta, joka toimisi ilman välikäsiä – artistille rahat, ylläpitäjälle pari kolikkoa ja mulle levy.
Levy- ja pelifirmojen merenrantatoimistoissa keksitään puntit vapisten uusia keinoja estää warettaminen. PC-pelien julkaisemista vältellään helpon kopioimisen takia – konsolipelistä saa 70 euroa, eikä niiden laiton pelaaminen modatuilla konsoleilla ole kuin marginaalinen ilmiö. Atarin perustaja puhui pari vuotta sitten tietokoneeseen rakennetusta salauspiiristä, jota ei tosin ole näkynyt. Musiikin ja leffojen laittoman jakamisen estävät tekniikat estävät ehkä Mikko Alatalon kuuntelijoita, mutta muuten peli on kirjaimellisesti menetetty. Firmat eivät voi kuin hoitaa sairautta haastamalla oikeuteen megajakelijoita, kuten suomalaiselle Finreactorille kuusi vuotta sitten kävi. Tekijänoikeusrikkomuksista maksettiin korkeimmillaan 5000 euroa per nokka. Samalla hinnalla saisi kymmenisen pahoinpitelyä, mutta suosittelen kuitenkin warettamista.