Ennen ryhtymistäni kunnallispoliitikoksi en juuri seurannut kunnallispolitiikkaa, mistä johtuen olen ollut kohtuullisen pihalla kunnallisesta organisaatiosta. Pihallaolon myönteisenä kääntöpuolena on, että osaan suhtautua asiaankuuluvalla ihmetyksellä tämän organisaation outouksiin.
Ihmetyksenaiheista suurin on kunnan istanssien keskinäinen kaupankäynti, ts. saman verorahan siirtäminen byrokraattisena menettelynä taskusta toiseen. Kuten byrokratiaan kuuluu, osa rahoista tietenkin katoaa matkan varrella. Tämän oudon bisneksen kiteytymä on Tilakeskus, joka vuokraa kunnan omistamia tiloja kunnallisille toimijoille, esim. kouluille.
Outoa ei ole vain se, että kunta vuokraa omaa omaisuuttaan itselleen. Outoa on myös se, että Tilakeskuksen pyytämät vuokrat eivät suinkaan ole edullisia. Eräissä tapauksissa kunnan itseltään karhuama vuokra ylittää vapaiden markkinoiden tarjoukset. On kouluja, jotka joutuvat harkitsemaan tilojen vuokraamista yksityiseltä, jotta rahaa jäisi myös perustoimintaan eli koulun pyörittämiseen.
Asetelmassa on jotain kafkamaista. Ajatellaanpa, että asun omistamassani asunnossa. Ajan henkeä seuraten päätän ryhtyä liikelaitokseksi, vuokraan oman kämppäni itselleni ja palkkaan jonkun pyörittämään liiketoimintaa. Seuraavaksi korotan itseltäni perimäni vuokran niin korkeaksi, etten kykene sitä maksamaan. Lopulta muutan omistamastani asunnosta pois ja vuokraan itselleni toisen asunnon edullisemmalla joltakulta ulkopuoliselta.
Jotenkin luulisi, että kunta omistaa tiloja ja kiinteistöjä juuri siksi, että se voisi sijoittaa toimintansa jonnekin, eikä tiloja tarvitsisi erikseen vuokrata.