Siis tänään. Ei ole tekstiä syntynyt riviäkään. Vieläkään. Mun sielu on tuhoutunut! Mä en ole enää taiteilija! WÄÄÄ!
Ja sitä Anssi Kelaa..se levy soi tänään KOKO päivän töissä..voi hyvä jumala sentään, mitä saastaa ihminen voi saada aikaiseksi. Toinen oli Robbie Williams..hohhoijaa. Toivottavasti kukaan ei ikinä, koskaan, tule aattelemaan musta mitään A)kuunnellessaan mun biisejä tai B)kuunnellessaan sen biisejä..tai kummankaan niistä. Siis kamalaa, että joku mun rakkaista entisistä poikaystävistä(esimerkiks)kuuntelis Anssi Kelan Nummelaa”mun täytyy kävellä näin, mun täytyy kävellä näin..” ja ajattelis, että oli seki kyllä sekin muija yks tapaus. Laulettiin sitä kyseistä biisiä muuten kotikaraokessa viimeviikonloppuna..eihän sitä voinu laulaa!
Mun hyvä, mahtava, tuleva maailman paras biisi junnaa sanassa kiinni. Mikä sen kanssa muka käy..aina kun yritän päästä eteenpäin, ainoot sanatmitkä mulla tulee mieleen on limusiini ja fiini, eikä ne oikein palvele tarkotusta. Kohta mä turhaudun ja revin pianosta kaikki koskettimet irti ja hiuksetkin päästä. Nyt mä menen ja kirjoitan jotain, että pääsen soittamaan.
