SDP esitti viime viikolla sen selvittelyä, että naisetkin velvoitettaisiin osallistumaan kansalaispalveluun. Sen voisi suorittaa perinteisenä varusmiespalveluksena, siviilikriisinhallinnassa tai esimerkiksi ensiapu- tai hoivatehtävissä. Ehdotuksen taustalla on sukupuolten tasa-arvoinen
kohtelu. Moni tulkitsi esityksen niin, että naiset joutuisivat jatkossa nykymallin mukaiseen asepalvelukseen. Hyvässä ideassa on kuitenkin kyse siitä, että vain osa ikäluokasta tarttuisi aseisiin, mutta kaikki opettelisivat kansalaistaitoja tavalla tai toisella.
Työministeri Anni Sinnemäki puolestaan ehdotti asevelvollisuuden lyhentämistä ja muuttamista valikoivammaksi, jotta nuoret saataisiin nopeammin jatko-opintojen pariin. Tämä kirvoitti kiinnostavia kommentteja. Esimerkiksi Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry vastusti ehdotusta, koska asepalveluksen aikana voi suorittaa kuljettajakoulutuksen ja armeijasta tulee vuosittain ulos noin 3 500 työelämään valmista kuskia.
On toki hienoa, että armeijassa voi parhaimmillaan pätevöityä ammattiin, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole ammattikoulu. Monesti yleisen asevelvollisuuden kannattajat perustelevat armeijan käymisen tarpeellisuutta aivan muilla argumenteilla kuin maanpuolustukseen liittyvillä. Vedotaan siihen, että siellä pojat kasvavat miehiksi, nuorten kunto kohenee ja eritaustaiset tyypit viettävät aikaa yhdessä. Kaikki sinänsä hyviä asioita, mutta ei kai armeijan tarkoitus ole olla kasvatuslaitos? Käsittääkseni sen tulee huolehtia maanpuolustuksesta. Kaikille tasa-arvoinen koulutuslaitos on peruskoulu, ei puolustusvoimat.