Blogi

Mul kävi hassusti kotimatkalla...

Rengas puhkes lahden motarilla just nelosetapin (levähdyspaikka) kohdalla ja sain peruutettua auton sinne levähdyspaikalle. Soitin siitä sit eka duunikaverille jolla on samanlainen auto ja vararengas ja asustelee siin lähettyvillä, mut se ei päässy tulee auttaa ku se oli lasten kans yksin kotona. Työkaveri lupas että jos saan kyydin järjestettyä sinne sen luo niin se antaa mulle auton lainaan ja voidaan sitten paremmalla ajalla miettiä sitä vararengasta. Noh, soitto äipälle joka onneksi oli vielä mun luona viikonlopun koiravahtivuoron jäljiltä mutta äipän auto oli taas lainassa muualla... Sitten soitin sukulaistytölle joka asuu melkein mun naapurissa ja joka tulikin mielellään auttamaan.

Siinä levähdyspaikalla oli se sama romanileiri joka siinä nyt on koko kesän pyöriny ja ne tarjos apuaan. Mietin hetken että näinköhän sitä voi luottaa... Tarjosivat että jos maksan 50€ niin käyvät laittamassa siihen vanteelle uuden renkaan ja pistävät takas alle... Siinä hetken mietittyäni tuumasin että kiinni veti ja näin siinä sitten kävi... Sukulaistyttö tuli sinne siinä vaiheessa kun mun auto oli tunkin varassa ilman rengasta ja nauro mulle että näinköhän saat rengasta ikinä takaisin ja jännittihän tuo itteäkin, mutta näin se rengas nyt vain on auton alla ja romanit ainakin saivat multa synninpäästön, leiriytykööt siellä nelosetapilla just ja niin kauan ku niiden sielu sietää :P

Näköjään sitä on vielä rehellisiä ja hyviäkin ihmisiä maailmassa <3 :)

Tuli sitten käytyä maailmalla. Viikko oman isän kanssa voi joskus tuntua aika pitkältä ajalta, vaikka ei olisi nähnyt vuosiin. Muistui taas mieleen miksi ei olla nähty vuosiin.. Voisi kuvitella, että 30v on pitkä aika antaa anteeksi itselleen, mutta jotkut eivät näköjään kykene siihen ja antavat oman painolastinsa tuhota sekä oman elämänsä, että läheistensä elämät jos he sen sallivat. Itse vannoin aikanaan, ettei minusta tule samanlaista isää omille, mahdollisesti ja toivottavasti joskus vielä tuleville lapsilleni, kuin omani oli minulle. Tämä reissu vahvisti minulle monta asiaa, ja käytinkin hyvin ansaitun lomani pääasiassa asioiden ajatteluun. Toki juhlin myös, olinhan Euroopan biletyspääkaupungissa Ibizalla, mutta pääasiassa aikani kului merta tuijottaessa ajatuksiin vaipuneena - ja voin sanoa, se teki hyvää.

Elämäni kaipaa muutosta, se on varma. Sitä en lähde vielä ruotimaan täällä julkisesti että mitä tai millaista, ja näyttää siltä että oma epävarmuuteni (sekä tietty sattumien monimutkainen summa) ihmissuhdeasioissa on tehokkaasti karkottanu kaikki potentiaaliset kumppaniehdokkaatkin läheltäni. Lienee aika keskittyä nyt vain itseeni, aika kauan tässä onkin seurusteltu enemmän tai vähemmän putkeen, noin 7 vuotta. Kaksi kertaa avoliitossa, kaksi kertaa kihloissa, kerran varattu kirkkokin. Noh, ehkä jätän edes toisen silmän auki, eihän sitä koskaan tiedä..

Työpaikallani vaihtuu väkeä, hyvä ystäväni irtisanoutui ja toinen kollega sai kenkää. Bändiasiat on ollu nyt keväästä asti off-modella studiohommeleiden takia, mutta kohta päästään taas itse asiaan bändinkin kanssa. Odotuksia levyn ja bändin suhteen on kovasti...

Muutoksen tuulia ilmassa selkeästi. Nyt kun vielä näkisi että mitkä ratkaisut ovat niitä oikeita ja mitkä vielä oikeampia...

Autokin perkele pitää muutoskatsastaa...