Olisi tässä jo vähän kiire:). Mutta onneksi olen vain kaksi tuntia aikataulustani myöhässä(minusta tuntuu, että olen sanonut tuon jo aiemmin..), mutta totuushan on , että minä olen yleensä myöhässä pari tuntia(tosin vain silloin, kun aikataulusta ei kukaan muu kärsi kuin minä).
Oih. Eilen oli hyvä päivä! Joo, kauniskin se oli! Sain arkistossa paljon aikaiseksi ja tein ihania löytöjä. Sain myös piristävän puhelun:-).
Kohta menen jatkamaan. Tänään arkisto sulkeekin jo neljältä, joten ei ole kuin neljä tuntia enää aikaa(harmi). Luulen tutkailun kuitenkin jo sujuvan eilistä nopeammin. Eilen unohtui syödä, koska olin niin tohkeissani. Kävin yhdeksän aikaan illalla vasta vetäisemässä kunnon pekonihampurilais-ranskalais systeemit. Aina, kun olen jostain innoissani(tai jos jännitän), niin unohtuu sekä syöminen että juominen. Se ei ole kuitenkaan syy pienehköön kokooni(lue:en ole omasta tahdostani pienikokoinen vaan Luoja on näin sattunut päättämään).
Ei vaan , nyt(kään) ei ole aikaa pohdintoihin(onneksi..). Lähden arkistoreissun jälkeen kohti kotipaikkakuntaani, vanhempia moikkaamaan pääsiäiseksi. Tekisi niin mieli nähdä tuo lauantainen Ristin tie spektaakkeli…en vain haluaisi vielä lauantaina tulla kotiin Helsinkiin. Ehkä ajelen pari kertaa edes takaisin. Menee sitä rahaa muuhunkin.
Ai niin, yksi pohdinta täytyy kuitenkin tähän laittaa. Minua ihmetytti suuresti aamulla siivotessani, minkä vuoksi pöytä heiluu. Eiiii. Ei mitään paranormaalia, vaan pöydän jalkojen ruuvit eivät ole käytännössä katsoen kiinni enää ollenkaan! Jestas! Kuinka se on mahdollista? Vaikuttaa siltä, kuin sen päällä olisi harrastettu seksiä jo vuosikaudet eikä tuon onnettoman pöydän päällä olisi edes mahdollista mitään harrastaa. Sitä paitsi asunnossa ei asu muita kuin minä, joten..heh.
Kysymykseni siis kuuluu ”miten ruuvit löystyvät itsestään?”
-kontekstistaan erotettuna tämä kuulostaisi aika hupaisalta, mutta pysytään nyt tässä ”pöytä asiassa”…kirjoitan heti kun keksin moiseen syyn.