Kävelen West Hollywoodissa Los Angelesissa ja määränpääni on ensimmäiset streittaribileet, joissa olen ollut. Jännittää. Toisaalta voin olla varma siitä, että ainakaan ei tarvitse vältellä iskuyrityksiä, jotka mongerretaan kännissä ja varoa oksennuslammikkoja.
Mietin ala-astetta taapertaessani eteenpäin, jolloin olin luokastani ensimmäinen, joka alkoi käyttää meikkiä …Räikeät luomivärit ja ripsarit (siskolta hänen tietämättään tietenkin lainattu) sekä poikamaiset vaatteet tuntuivat omilta. Äitini huolestui ja kyseenalaisti seksuaaliset tendenssini, ja kun kerroin vuosia myöhemmin tapailevani erästä poikaa, hän kapsahti kaulaani ja oli onnessaan, että olen sittenkin normaali. Esitellessäni raskaasti tatuoidun pojan, joka lauloi bändissä, toi äitini onnentasoa pykälän alas, mutta ainakin kyseessä oli poika- eikä tyttöystävä.
Ala-asteikäisenä päihteet olivat mörkö ja sama fiilis jatkui 18 vuotiaaksi asti. En kuvitellut, että nestemäinen tunteiden amplifioiminen ja mielensä manipuloiminen huumeilla, laittomilla tai laillisilla, tulisi koskaan olemaan kokeilujeni kohde. Pikakelataan videota muutama vuosi eteenpäin ja heittäydyin hyvin intohimoiseen, mutta onneksi lyhyeen, suhteeseen edellämainittujen kanssa, laittomia huumeita lukuunottamatta. Nykyisin edesvastuuttomuuteni rajoittuu vihreän teen juontiin.
No drugs, no alcohol ja no smoking julisteet peittävät kellaria, jossa seison etsien ystävääni Tonya, joka on ollut straight edge-liikkeeseen uskoja koko elämänsä. Hardcore punk musiikki ja positiivisuus, sekä muiden kunnioittaminen sen kautta, että kohtelee itseään kunnioittavasti eivät yleensä kuulu ihmisten mielessä samaan palapeliin, mutta straight edge syntyi juuri punkin ytimessä. Minor Threatin noin 46 sekuntia kestävä kappale, eräänlainen manifesti, antoi liikkeelle nimen 80-luvulla:
I’m a person just like you
But I’ve got better things to do
Than sit around and fuck my head
Hang out with the living dead
Snort white shit up my nose
Pass out at the shows
I don’t even think about speed
That’s something I just don’t need
I’ve got the straight edge
I’m a person just like you
But I’ve got better things to do
Than sit around and smoke dope
’Cause I know I can cope
Laugh at the thought of eating ideas
Laugh at the thought of sniffing glue
Always gonna keep in touch
Never want to use a crutch
I’ve got the straight edge
Näen kämmenselissä mustalla tussilla piirrettyjä X-merkkejä ja tatuointeja. Joku koputtaa olkapäähäni ja ystäväni viittoo menevänsä tanssimaan: ”You might wanna stay out of the way for now..”. Kova musiikki alkaa. Peräydyn selkä seinää vasten, kun tanssiminen alkaa. Lattialla heitetään voltteja ja potkitaan ilmaa, streittarit hyppivät toistensa päälle, nyrkit heiluvat ja joku saa tällin päähänsä, mutta se vain kuuluu asiaan.
Puolisen tuntia myöhemmin hikinen kaverini liittyy seuraani, istumme lattialla ja katsomme muiden riehumista. ”Do I have to take martial arts so I can hang with you people?”, kysyn. Puhe kuitenkin kääntyy Kalifornian politiikkaan ja prop 19:ään.
Aihe on vaikea, varsinkin tietäen sen, että kannabis toimii kivun lievitykseen. Näin kertoi toisen ystäväni isä, joka on syöpäpotilas. Kuuntelen Tonya hiljaa ja muistelen viime viikonloppua, kun kävelin Melrose Avenueta pitkin. Kävin Trading Postin kirppiksellä ja paluumatkalla Melrosen vaatekaupoissa. Matkan varrella oli kannabisklinikka, johon poikkesin kuin turisti nähtävyyttä töllistelemään. Työntekijät olivat varmasti olleet pilvessä koko päivän. Sain mukaani käyntikortin ja lääkärin osoitteen, jolta saisin viidellä kympillä reseptin: ”Just tell him you’re depressed”.
Toisaalta kannatan yksilön vapautta tehdä omat valintansa, mutta onko valtion rooli kansalaisen edunvalvojana perusteltu tässä asiassa? Jos alkoholi on sallittu, niin miksei sitten kannabis? Tuhoaahan viina kehoa yhtä lailla kuin heroiini.
Tony lopettaa puhumisen ja hymyilen vienosti. Kerron, että olen samaa mieltä henkilökohtaisella tasolla siitä, että no drugs, no smoking ja no alcohol on pyhä kolminaisuus, johon uskon, mutta en voi sanoa toiselle ihmiselle, mitkä hänen oikeutensa ovat. Tonyn päässä raksuttaa, hän kaivaa tussin esiin housujensa taskusta ja piirtää paksun raksin kämmenselkääni ja hymähtää: ”Maybe I’ll enroll you to a martial art class after all wallflower, next time you’re coming with me”.