oli upea tunne kävellä puol viisi työpaikan ovesta ulos vapauteen ja viikonlopun viettoon, kunnes joku saakelin idiootti päättää ajella punaisia päin ja melkein vei mut suojatieltä mennessään. ois edes tajunnut napata rekkarin ylös niin ois ääliö saanut kiitokset päiväni pilaamisesta. kun vihdoin olin tyyni ja rauhallinen, istuin bussissa ja kuuntelen musiikkia niin eiköhän siihen viereen istahda about 300 kiloa painava mamma kassiensa kanssa ja siinä meni sitten loppumatka mukavasti naama lasissa. prkele. teki kyl mieli sanoa pahasti mutta nielin kiukkuni ja hymyilin kauneinta ”tekisi mieli tappaa sinut luuska” hymyä minkä osasin. jääkaappikin näyttää tyhjää mutta laiska kun olen niin mieluummin järsin pöydän jalkaa kun marssin kauppaan jonne on ainakin 300 metriä matkaa, johonkin se raja on kuntoilussakin vedettävä. mutta joo nyt päiväunille että jaksaa illalla riehua ja keksiä kaikkea kivaa kanssaihmisten kiusaksi:D
pistänpä vielä tälläisen hngentuotteen tähän jotten vaikuta kylmältä ihmiseltä:
aamun lämpöön
sylissäsi herään
näen kätesi ympärilläni
ja tunnen tulevan kevään
olet viisari minun kellossani
kaipuu suloinen
olet hehku poskillani
lämpö ikuinen
sinä luokseni saavuit yllättäen
en sinua osannut odottaa
ensin vastaan pyristelin
en halunnut rakastaa
sinä hellästi minut kesytit
jäit sydämeeni asumaan
laitan oven lukkoon iltaisin
ettet pääse karkaamaan