vihaan maanantaita. taas on viikonloppu hujahtanut sekunnissa ohitse ja ankea arki palannut. rakas kollegani saara on sairaslomalla joten olen häntä tuuraamassa, työ on liian leppoisaa kun väsymyskin iskee täydellä teholla. onneksi sain aamulla isoveikalta kyydin töihin niin pystyi nukkumaan hieman pidempään:) lauantaina tapasin erään tutun menneisyydestä ja minun rauhallinen koti ilta päättyi siihen että lähdin sittenkin viihteelle. sunnuntai aamuna toivoin kyllä helvetisti etten olisi lähtenyt, henkinen morkkis rajuinta laatua vähään aikaan eikä ole vieläkään oikein helpottanut:)mutta mitä tässä turhia vikisemään elämä on tehty elettäväksi joten ilo irti:D
