Elämän tarkoitus ja alkuperä?
Elämä- mitä se on, mistä se tulee ja minne se lopulta menee?
Kysymys joka herättää aina vain enemmän kysymyksiä, harvemmin mitään todellisia vastauksia.
Mutta täällä me silti olemme, kaukaa katsottuna näytämme pyörivän merkityksetöntä ympyrää aloillamme, niinkuin bakteerit mikroskoopin alla lasilevyllä.
Meillä- ihmisillä on vaikeaa löytää tarkoitusta- sellaista tarkoitusta joka antaisi sisäisen rauhan ja tarkoituksen olemassa olollemme. Tuo vanha sanonta: Tieto lisää tuskaa, käy mitä todemmin meidän kimppuumme.
Onnellisimmissa asemissa maailmassa onkin ne alkuperäikansat joita meidän ”sivistyksemme” ei ole tahrannut.
Nykyiselläänhän tämä läntinen sivistys kalvaa maailmaa syövän tavoin muuttaen itsensä äiti maan kasvot tunnistamattomiksi.
Mutta löydämmekö tasapainon ja rauhan sittenkään, kun kaikki olevaisen ja olemattomankin arvoitukset ovat ratkenneet?
Vai vaivummeko sitten apatiaan ja kuolemme pois omassa tarkoituksettomuudessamme?
Elämä- sehän sen tarkoitus on…. elää, jatkaa elämistä ja viimein ajallaan kuolla pois ja antaa tilaa uudelle elämälle.
Jälleen kliseenomainen sanonta: Täytä vuodet elämällä, älä elämää vuosilla. Tässä onkin oma kompastuskiveni jota olen tarkastellut. Kovin paljon näyttää siltä, että ne taakse jääneet elämän vuodet ovat vain niitä jotka ovat täyttyneet vuosilla- merkittyksettömällä materialismin tavoittelulla.
Onni on yksityiskohdissa ja pienissä asioissa- onni ja elämä löytyy meissä ihmisistä.
Huomaan vuosien mittaan hukanneeni nämä ihmisetkin, heitä tuskin osaksi elämääni enää saan mutta ”herättyäni” kun vielä on aikaa, lienee aikaa täyttää tulevia vuosia myös sillä elämällä joka oli elämän arvoista.
Ehkä jopa saan senkin kunnian osakseni että geenistöni saa osaltaan jatkua yhdessä toisen geenistön kanssa?
Aika näyttää mitä tuleman pitää…
Sitä odotellessa, eletään ihmisiksi.