Olin eilen aikuinen tilanteessa, missä sain jo hetken ajan maistaa suloista sanatappeluvoittoa ja aiheuttaa yleisössä useampaan kertaan sudenulvontanaurua vastapuolen kyetessä parhaimmillaan ”voi vittu” -comebackiin.
Kulminaatio:
Poika: Fuck you!
Dia: Fuck me? You wish!
Poika: No en kyl koskis suhun!
Dia: No et niin ku et saa.
Poika: No en vittu haluiskaan!
Dia: No ei se haluaminenkaan auta ku et kerran saa.
Poika: Haista vittu! Turpa kiinni!
Yleisö muistutti poikaa taas kerran, että
a) nyt voisi rauhoittua ja lakata huutamasta
b) häntä on varoitettu, että mä auon päätäni takaisin
c) leikkiin ryhtyneenä kandee ottaa häviötkin reilusti vastaan.
Mä olin aikuinen ja ojensin kundille käteni sovintoeleeksi.
Poika: Tunge se sinne minne ei aurinko paista!
Dia: Käänny ympäri.
Poika: Vasta huomenna jooko.
Dia: Ihan sen mukaan miltä susta tuntuu. Mä voin odottaa.
Poika: Haista vittu!
Kävihän se pyytämässä anteeksi noin tunnin päästä. Oli varmaan joko juonut itseään mukavammaksi tai sitten selvittänyt päätään pakkasessa röökillä käydessään.
Noh. Mua nyt silti vitutti olla aikuinen. Tietty kun vaihtoehtona oli saada känninen, kavereidensa nähden henkisesti dunkkuunsa naiselta saanut asennevammainen ja aggressiivinen parikymppinen poika kimppuuni sillä ei-toivotulla tavalla, niin joo, ihan hyvä päätös oli lopettaa se takaisin huutelu.
Silti. Mulla oli niin monta hyvää heittoa valmiina… harmittaa. *huoh*