*totaalireps*
Likainen pommi on sitten loistoesimerkki siitä, miten elokuva voi olla kuin pitkittynyt kaskunkertomisilta, missä tapahtumat tavallaan linkittyvät toisiinsa mutteivät kuitenkaan muodosta punaista lankaa ja ovat [i]fucking[/i] kokoelma, joka herättää ajattelemaan hyvin, hyvin sopimattomia.
Yllätys- ja shokkiefektejä tuli ihan riittävästi kielenkäytöstä, sanavalinnoista ja etuhampaidan välisestä raosta. [i]Broken hearts, hugs me hard ja ”onneks sussa ei oo niinQ yhtään karismaa”[/i] tjsp.
Nauroin yhden kevyen vatsatreenin edestä, tai ehkä ymmärsin väärin ja kyseessä olikin astetta fiksumpi leffa, jossa pitää osata nähdä tragedia komediaan kiedottuna. Kikatin kuitenkin estottomasti ja todnäk pissismäisemmin kuin [i]PD[/i]. Enkä tuntenu [i]sheimiä[/i] 😀
Mut poppareilla meitä ei heitelty. Istuimme tosin toiseksi viimeisellä rivillä, ehkä sillä(kin) oli vaikutusta asiaan.