Setä aikoo ostaa Esineen. Koska Setä ei ole tyhmä, hän vaatii saada hinnasta heti alkuun 70% pois ja lopustakin vielä toiset 70% pois. Näin siksi, että Setä tietää paremmin kuin Myyjä, mikä on Esineen sopivin myyntihinta – kauppahan pyörii vaikka itsekseen, pääasia on, että Setä on tyytyväinen saadessaan tuotteen murto-osaan sisäänostohinnasta, vaikka tietysti ilmaiseksi olisi kaikista parasta.
Setä käyttää mm. seuraavia ystävällislennokkaita fraaseja:
”Laita tosta vielä puolet pois!” ([i]No kun noin nätisti pyysit, niin heti![/i])
”No meneppäs räpsyttelemään sille pomolles silmiäs, niin se laskee hintaa vielä alemmas, josset sä itse näistä hinnoista päätä!” ([i]Tytöttele vielä, jooko, niin teet musta maailman onnellisimman ihmisen.[/i])
”Nyt on mennyt jo viikko siitä ku viimeks puhuttiin, eihän tätä kohta voi enää käyttääkään ku kelit kylmenee, eli laitappas sitä hintaa vielä pari sataa ainakin alas!” ([i]Olisit ostanut silloin heti niin olisit ehtinyt jo käyttääkin. Oma vika. Turha vinkua.[/i])
”Ai et laita sitä hintaa enää alas? No se on väärin!” ([i]Se, että elät, on väärin, enkä silti valita.[/i])
…
Mä oon niiiin onnellinen, etten ole enää töissä aspa-alalla. Musta ei vaan oo pidättelemään hymyä jokaikisen maailmanomistajan kohdalla tai sietämään niiden tyhjäpäistä pätemistä. Tytöttelykin käy jossain vaiheessa ihan liian rasittavaksi, ja takaisin tulee sanottua: ”Kuules setä,–”. Ja sehän on tietysti jo väärin.