Nyt tuntuu että jaksaminen on pienestä kiinni. Eilispäivä tuntui kahdelta työpäivältä joten nyt on jo väsymys iskenyt. Viikonloppuna pitäisi ilmeisesti irrotella enemmän, muttei liikaa. Kuitenkin jotenkin saada nollattua nuppi. Pelkkää suorittamista ei jaksa kukaan selväjärkisenä.
Mulla alkaa olla jo samoja merkkejä kun loppuunpalaneella, vanha ja rikkinäinen levy on jäänyt soittimeen pyörimään. Sellainen väsymys ei lähde pelkällä nukkumisella pois, siihen vaaditaan jo muutakin. Mullahan on ollut jo vuosia sellainen tunne, masennus kun todettuna. Lääkehoitoa ja terapiaa tarttisin, mutten saa kumpaakaan tällä hetkellä. Jälkimmäistä preferoisin, eikä edellistä tule ilman jälkimmäistä. Julkinen terveydenhuolto olisi sitä kovasti tyrkyttämässä mutta ei kiitos. Ulkoisesti näyttää kaikki olevan ok, mutta ei kuitenkaan ole. Muotoseikat ei ratkaise vaan substanssi. Toki pienistä puroista syntyy valtava joki, joten niitäkään ei tule väheksyä sinällään, esim. kämpän siivoamista tai TV:n katselun määrää. Koherentissa järjestelmässä kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten tasapainon edellytys on sen osien sopusuhta toisiinsa nähden. Ei mitään liikaa, ei myöskään liian vähän.
