Oltiin tässä lähipäivinä muuttohommissa. Auto oli ajettu noin vartiksi ihan rapun eteen, koska tienvarsi oli täynnä niin lumikasoja kuin autojakin. Tilaa oli kävelykadulla sen verran, että auton ohi pääsi kulkemaan hyvin.
Pian paikalle köpötteli rollaattorimummo, joka jäi seisomaan auton eteen, tuijotti hetken sitä ja sitten kysyi aika asialliseen äänensävyyn: ”Saako tähän pysäköidä?” Mummolle kerrottiin, että autoon lastataan parhaillaan tavaroita, ellei hän sitä itse huomannut, joten joo, sen lastauksen ajaksi auton saa pysäköidä siihen rapun eteen.
Mummo tuijotti lastausprosessia hetken ja sitten valitteli, ettei päässyt auton takia katua eteenpäin. Tämä ei ollut totta, mummo ei ollut erikoisleveää mallia lainkaan. Kuski kävi kuitenkin siirtämässä autoa sivummalle.
Enää ei mummoa kiinnostanutkaan mennä auton ohi, vaan hän äityi huutamaan kovaan ääneen, ihan rääkyi, että kaikenmaailman riiviöt sitä ajelee täällä ja tukkii teitä ja valtio on ihan paska ja missä on sakottava poliisi ja haistakaa kaikki vittu etc.
Sitten mummo meni seisomaan ihan autotien varteen ja sätti ohiajavia autoja. Onneksi kävelykatu oli tyhjillään, joten päästiin sitä pitkin peruuttamalla takaisin autotielle eikä tarvinnut ajaa hullun mummon yli.
Sinne se mummo jäi huutelemaan tyhjille kaduilla, kun ajettiin pois. Ihastuttava Kallion ominaisuus: aina on jotain uutta ja jännää tarjottavaa, vaikkei ihan tervettä olisikaan.