Tänään oli sitten ne kastejuhlat, mulla oli se kummien tärkein homma eli pojan sylissä pitäminen. Meni ihan hyvin ja puolet ajasta kummipoika olikin rauhallisena kunnes tuli nälkä ja sitte se meni itkuksi. Yritin rauhotella ja tuttiki oli jossain kadoksissa, mut kyllä se hoidettiin loppuun ja sitten pääs ruokailemaan niin pienimmäinen kuin muutkin 😀
Oli hymy herkässä ku hän siinä sylissä ilmeili 😀 on se kiva kattoa kuinka pienestä sitä on itteki joskus lähteny kasvamaan, eipä mulla muuta…kivaa oli.