[i]Tilanne vihaajan silmin.[/i]
– Siis vittu mä vihaan sitä ämmää.
– Kenestä sä puhut?
– No tosta vitun ämmästä tossa.
– Ai toi. Tunnetsä sitä?
– No en. Mua vaan ärsyttää.
– Mikä sua ärsyttää?
– Sen käytös ja kaikki muukin.
– Mikä muukin?
– No miltä se näyttää ja miten se puhuu ja mitä se puhuu.
– Aha.
– Se on niin vitun teennäinen.
– Ethän sä tunne sitä?
– No näkeehän sen. Ihan vitun tyhjäpää.
– Sä siis oletat niin.
– No näkeehän sen.
– Mä en näe.
– No vittu sä ootkin sokee.
[i]Tilanne vihattavan silmin.[/i]
– Hei toi tyyppi tossa vihaa sua.
– Okei. Mitä siitä?
– No sitä et se äsken haukkui sua.
– Eihän se ees tunne mua, mitä merkittävää se muka voisi sanoa musta?
– No että sä oot teennäinen.
– Jollei se tunne mua, se ei voi puhua musta tietäen. Se puhuu siis omista kuvitelmistaan, ja sillä on siihen oikeus.
– Ja sit se sanoi et sä näytätkin tyhmältä.
– No sehän on sen mielipide, kai sitä voi ajatella mitä haluaa.
– Mitä sä siitä ajattelet?
– Mitä mä voisin ajatella sellaisesta, jota en tunne ollenkaan?
– ???
– Niin. Ei mulla ole mitään sanottavaa sellaisesta, jota en tunne.
– No vaikka jotain siitä miten vitun naama rutussa se kyylää sua?
– Antaa kyylätä jos se kerran haluaa, en mä siitä kulu. Oma on naamansakin, olkoon vaikka solmussa jos se niin haluaa.
– Vittu sä oot outo.
– Kiitos mielipiteestäsi.
Jos oma elämä on pielessä, sitä alkaa helposti elää muiden kautta: vihaamalla ilman syytä, haukkumalla perusteitta, keksimällä paskaa ja esittämällä sen totuutena.
Heikkoja ihmisiä. Säälittäviä ihmisiä. Hädin tuskin ihmisiä.