Tyttö seurustelee ongelmallisen miehen kanssa. Tyttö valittaa kavereilleen, miten huono suhde hänellä on, ja alkaa tajuta itsekin, että on parasta lähteä. Kaverit kuuntelevat, ymmärtävät ja tukevat.
Tyttö lähtee suhteesta ja tuntee suurta onnea. Hän jakaa onnensa kavereidensa kanssa, jotka iloitsevat tytön päätöksestä. Tyttö jatkaa elämäänsä.
Reilut puoli vuotta myöhemmin tytön jättämä mies ilmestyy kuvioihin ja kyselee, olisiko tyttö kiinnostunut palaamaan yhteen. Tyttö ei harkitse asiaa, mutta kertoo asiasta kavereilleen, jotka kaikki…
ONNITTELEVAT HÄNTÄ ASIASTA, KUIN KYSEESSÄ OLISI LOTTOVOITTO. Jotkut jopa kysyvät, onko yhteenmuutto- tai kihlauspäivä jo tiedossa, eikä kyseessä ole hienoinen sarkasmi.
Kuunteleeko ihmiset toisiaan? Meneekö tieto perille vai väristyykö se matkalla? Miten paljon sanommekaan rutiininomaisesti asioita, joita aivomme ei rekisteröi pintaa syvemmältä?