Kahden viimeisen yön unisaldoa:
1) Sain vihdoin kerrottua eräälle ihmiselle, miksen halua olla enää hänen kanssaan tekemisissä. Sanoin suoraan, etten kestä hänen pikkuasioiden paisuttelua, esim. epäonnistunut baarituttavuus olikin maailmanloppu ja varmasti vuosisadan rakkaustarina meni sivu suun.
[Todellisuudessa välit tähän ihmiseen ovat jäähyllä hänen aloitteestaan, mistä olin vain helpottunut. Sain oivan tilaisuuden poistua tukalasta ja tukahduttavasta ”ystävyydestä” ilman selittelyä ja perusteita. Vastasin esitettyihin pikkumaisiin keksittyihin syytöksiin toivottamalla hyvää jatkoa ja kaikkea parasta mahdollista – ihan vilpittömästi. Jäi sitten sanomatta kaikki vuosien aikana hiertäneet asiat, mutta eipä se niitä olisi muuttanutkaan. Pääasia, että riippakivi hävisi.]
2) Kaksikerroksessa talossa sattui syystäni jokin pieni vesivahinko (säätämäni patteri vuosi tms.), ja siivosin jälkiä omaan tahtiini, kun paikalle ilmestyi eräs miespuolinen cityläinen, joka oli unessa isäni, ja ensin läksytti minua, mutta sitten selitti, ettei tarkoittanut pahaa, vaan koitti ohjeistaa.
😀