Lupauksia on kaiketi paras olla antamatta, koska niiden pitäminen tuntuu olevan vaikeaa jopa aikuisille ihmisille.
Vuokrattavan asunnon näyttö. Vuokranantajan kanssa on (suullisesti) sovittu etukäteen, että tänään asunto tsekataan ja huomenna tehdään sopimus, avaimet käteen ja vuokratakuut hänen tililleen. Vuokranantaja lupaa vielä soittaa illalla kertoakseen tarkemman ajan sopimuksen allekirjoittamiselle.
Puhelu tuli siinä 20:15 aikaan. ”Kävit tänään katsomassa sitä asuntoa. Mä nyt kuule päätin vuokrata sen toiselle ihmiselle, joka kävi tänään iltapäivällä näytössä. Se katsos pystyi allekirjoittaa sopimuksen jo tänään. Niin että ei sussa mitään vikaa ollut, heh heh, ihan tasavertaisia olitte molemmat, mutta mä nyt päätin näin.”
Ei jumalauta oikeesti. Miten vitun jauhoaivo pitää olla? Mun usko ihmisiin rapisee ja urakalla.