Nainen, skraga ja miestenvessa

Pidinpä eilen pitkästä aikaa lempiskragaani, joka on hopeanharmaa kukonaskelkuvioitu eli perinteinen, jollaisen kehtaa antaa vaikka lahjaksi tosimiehellekin. Enkä ole pöllinyt ko. accessoria isäni tai eksäni vaatekaapista. Ostin sen ihan itse ihan itselleni.

Noh. Eilen taas muistin, miksen olekaan käyttänyt skragaa pitkään aikaan. Vaikka sen tasapainottamiseksi pukeutuisin kuin sihteerikkö lyhyeeseen hameeseen, korkkareihin ja kauluspaitaan liivillä, silti sisäinen maskuliinisuus, rakas Animukseni, herää eloon ja aktivoituu äijäilemään.

Tennari. Ryysis. ”Kaameet pomot” –leffa (suosittelen, btw). Hillitön vessajono ja tietysti vain naisten puolelle. Laskeskelin, että koomapotilasmaratonjuoksun vauhdilla ”liikkuva” jono kestää ainakin huomiseen, joten vilkaisin skragaani ja teimme yhteispäätöksen. Otin vasemmanpuoleisen kaistan ja aiheutin pahennusta, vaikka katselin kainosti lattiaan ja suojasin näkökenttääni ohittaessani pisoaariseinän.

Huudoista päätellen ainakin kaksi miestä eivät voineet enää keskittyä itseensä, koska ”täällä on muija”, yhdelle tuli suorituspaineita, mistä hän kailotti kovaan ääneen, ja pari miestä kikattivat kuin pissikset. Nice going guys.

Ulkopuolella odottelevaa ystävääni nauratti, koska hän huomasi miestenvessan suuntaan kovaa vauhtia tulevan vartijan ja keksi, että mä olisin ollut hälytyksen syynä. Kreditiä miehille, kukaan ei traumatisoitunut niin pahasti ja vartija oli ihan muissa kuin poistohommissa liikkeellä.

Ensi kerralla laitan niskahakasilla varustetun tyttöjen hetivalmisversion. Josko osaisin pysyä kaukana miestenvessoista taas vuoden verran.

Kirjoitettaessa soi Tom Jones: She's A Lady