[URL=http://www.city.fi/yhteisot/blogit/diablesse/117534/]Tämän[/URL] kokeilun lopputulos.
Heti alkuun kerron, ettei yksikään vastaantullut koira haukkunut eikä edes murissut eivätkä pikulapset itkeneet tai huutaneet sormella osoittaen: ”Äiti kato hammaspeikko!” Poliisiautotkin ajoivat ohi, tosin yksi hidasti ja mateli hetken vierelläni. Dösäkuskit ja kassaneidit hymyilivät ja tervehtivät ystävällisesti ensimmäisinä. Toivottavasti kyseessä ei ollut mikään sympatianosoitus. 😀
Lähdin siis aamulla töihin ilman mitään meikkiä, pelkkää kosteuttavaa geeliä poskipäillä ja nenänpäässä. Säästin ruhtinaalliset kaksi minuuttia aikaa kun en sutannut maskaraa ripsiini enkä tökkinyt valokynällä silmänalusiani. Ainakin jälkimmäinen olisi ollut tarpeen liian lyhyiden yöunien jälkeen mutta hei, lupaus on lupaus ja pidän sanani parhaani mukaan.
Dösäkuski pysähtyi tänäkin aamuna juuri kohdalleni, vaikka tienvarressa olisi ollut muitakin enkä ollut jonon kärkipäässä. En ajatellut, että luonnonkauneuteni häikäisi hänet, vaan veikkaan kuskin vain nähneen huonosti kaukaa. Jos hän olisi katsonut tarkemmin, olisi varmasti ajanut pysäkin ohi 😀
Töissä yksikään työkaveri ei kehottanut pitämään pidempää lounas- tai kahvitaukoa, ei tarjonnut buranaa eikä kuuntelevaa korvaansa eikä kysellyt onko jotain ikävää sattunut. Tosin vaikka työskentelen naispainotteisessa kollektiivissa, ne mimmit on kaikki aikuisten oikeasti ihania. Ehkä ne oli vain hienotunteisia. 😀
Lounasaikaan istuttiin lounasseuralaiseni (hey girl!) kanssa sisäänkäynnin lähelle. Naiset kävelivät pöytämme vierestä, mutta miehet kiersivät kauempaa. Hmm. Niin ja tiedoksi että ruokailutapani ovat moitteettomat, niillä ei siis ollut mitään vaikutusta asiaan! 😀
Töiden jälkeen piipahdin kaupoissa. Yksikään meikkiosastoon myyjä ei tullut sanomaan minulle samaa kuin Cindy Crawfordille aikanaan: ”Kultaseni, jos sinä käyttäisit hiukan meikkiä, sinustakin tulisi ihan nätti.”
Kaupan ulkopuolella yritin kiertää jo kauempaa vastaantulevaa hiukan niljakkaan oloista ei-suomalaista miestä, mutta hänpä ennakoi ennakointini ja käveli tarpeeksi lähelle, jotta kuulin hänen aksenttinsa selkeästi, kun hän sihautti kohdallani: ”Kaunis kaunis!” Ehkä Kelan pitäisi teettää noille näkötarkastus ja vähentää sen kustannukset siitä ilmaiseksi jaettavasta rahasta. Oksensin hiukan suuhuni niin viehkeästi kuin kykenin. Olen ilmeisesti allerginen sihinöille.
Vähemmän tutulla dösäreitillä kysyin kuskilta eräästä pysäkistä. Hän sanoi varmasti pysähtyvänsä siinä, painaisin nappia tai en. Hmm. Niin ja kyse ei todellakaan ollut päättäristä! 😀
Kotikadulla vastaan käveli papparainen. Hänen pitkä katseensa saa mennä huonon näkönsä piikkiin. Tai sitten hän luuli viimeisen hetkensä koittaneen: aurinkoa vasten blondihiukseni ja valkoinen takki saattoivat hyvinkin tuoda mieleen tuonpuoleisen yläkerrasta karanneen enkelin. Ainakin toivon niin 😀
Saatan ottaa uusiksikin. Voisin ainakin nukkua aamuisin kaksi minuuttia pidempään, kun en meikkaisi.