Kävellään frendin kaa keskustassa, jutellaan omiamme. Vaatetus: paikat piilossa, no flesh-flashing. Käytös: hillitty, asiallinen.
Perässämme kävelee ihan jees uros, joka hännystelee hetken ja sitten keskeyttää iloisen tsirpinämme ja puhuu mun rinnoille:
– You don’t look Finnish.
– That’s because I’m not.
– Yeah, I thought so. You look fine–
– And I’m busy too so thanks for attention and have a nice day!
Frendi repesi. Mua taas lähinnä häiritsi, että unohdin, mistä juttelimme 🙁
Mut mun ruotsalaissyntyinen nirppanokka isoisoäiti olisi ollut todella ylpee musta 😀