Ehei, en aio uudeksi Sharoniksi. Enkä Sandraksi. 😀
Päivän trendivinkkini on tässä: nainen (tai miksei mieskin, ei nyt sorreta ketään), ole ekstravalpas yhdistellessäsi sukkiksia ja koruja. Nyt ei puhuta sormuksista tai rannekoruista, jotka osuvat vääjäämättäkin sukkiksiin jossain vaiheessa päivää/yötä, joten sitä on jo (toivottavasti) opittu valkkaamaan sileäpintaisia käsikoruja, jotta sukkikset pysyvät ehjinä.
Mikäli kaulakoru on riittävän (lue: aivan liian) pitkä ja siinä on teräviä reunoja/kohtia/osia (kuten minun minitimangeja sisältävässä metrin pituisessa kaulan kohdalla löyhästi solmittavassa metalliketjussa on), niin kannattaa olla tarkkana korun päiden sijoittumisen suhteen, mikäli esim. kumartuu tai istuu (kyykkyyn).
Ja hei, se kumartelu/kyykkääminen ei välttämättä mitenkään liity vessassa käyntiin! Juuri vessassa sitä yllättäen osaa varoa korujaan, kun sukkiksiin pitää erikseen koskea (tai no, jos joku käy tarpeillaan haasteellisemalla tavalla, niin siitä en välitä tietää, joten älkää turhaan laitelko pikiksi(ll)ä (kuvia) asiasta).
Kyllähän sitä toimistotyössä kyykätään ja kumarrellaan tuon tuostakin. Tämänhän jokainen sihteerikkö tietää luonnostaan. 🙂 Ja juuri silloin, kesken viattoman pyllistelyn tai kyykkäämisen – ja tietty täysin odottamattomasti – koru nimittäin saattaa hyökätä sukkisten kimppuun ja aiheuttaa niille damagea joko raa’asti raatelemalla kuin nälkäinen emakko tai ”vain” hennosti piikittelemällä kuin aito bitch.
Olipa sukkisten ottama osuma iso tai pieni, damage is done. Eikä mukana tietenkään ole toista sukkisparia, koska se hajosi edellispäivänä eikä tässä kiireisen elämän tiimellyksessä ole ehtinyt kauppaan.
Hyvä puoli ei lainkaan ole yksinään se, että nyt voi(n) vilautella lisää paljasta pintaa ja kohahduttaa työpaik(k)an(i) eläkeikäisiä marmattajatätejä (”aivan liian”) lyhyiden hameiden(i) ohella myös katu-uskottavasti rikkinäisillä sukkiksilla. Loistavinta tässä on se, että nyt (minulla) on jälleen kerran hieno syy shoppailla. Siis myös sukkiksia.