Paranoia

Voi vee että ihminen voi saada ihan itse itsensä vainoharhaiseksi tai sekaisin kahdessa sekunnissa, kunhan ajattelee tarpeeksi psykedeelistä asiaa. (Kaksi sekuntia siis riittää siihen, että saan ajattelemisesta päänsärkyä.) Tietysti toisin kuin jotkut yritteliäät luuserit, mä tiedän miten saada tulos aikaan nopeasti ja tehokkaasti. Sisäpiiritieto on avainsana. Noh. Eilen erään lapsukaisen huomio kiinnittyi kotini sisustuksen detaljeihin ja hän alkoi laskea, montako tietynkuosiosta esinettä huoneesta löytyy. Samalla kiinnitin huomioni siihen, että pari pientä koriste-esinettä näyttää puuttuvan. (Kyllä, minä muistan about kaikki hankkimani koriste-esineet ja jotkut olen jopa nimennyt. en sentään puhu niille. Kaikille. Vielä. Päivittäin.) Menen nyt kellariin penkomaan bokseja, joissa on vuorotteluvapaalla olevaa sisustuskrääsää. Mikäli figuurit ovat täysin kateissa vielä muutonkin aikoihin, jolloin viimeistään pengon kunnolla läpi kaiken omaisuuteni, luulen tietäväni tasan tarkkaan, minne ne katosivat. (Tätä kirjoitellessani erään luihun, moukkamaisen, ammattitaidottoman ja kunniansakin jo kertaalleen kuulleen kiinteistönvälittäjän korvien pitäisi palaa paloautonpunaisina.)

Tämä ei taas liity em. asiaan juuri mitenkään, olipahan joskus osana sisustusta myös mentyään rikki. Mentyään toistamiseen rikki siitä oli pakko luopua ihan yleisen turvallisuuden vuoksi.