Päivä 1.
A: – Hei sullahan on se tyhjä kellarikomero?
B: – Joo, on.
A: – Voisinko mä jättää sinne pariksi viikoksi tavaroita? Laitan oman riippulukon oveen.
B: – Sopii hyvin, mä tarviinkin sitä komeroo vasta kuukauden päästä.
A: – Jes, hienoo. Mä tuon tavarani sinne huomenna.
B: – Tehdään niin. Onhan tää reilua, kun säkin pidit aikanas mun tavaroita luonas monta viikkoa, kun mun muutto meni hankalaksi.
Päivä 10.
B: – Missä on avain kellarikomeroon? Mun pitääkin viedä sinne omia tavaroita jo tänään. Vastaa heti!!!
A: – Avaimet on mulla ja olen matkoilla, palaan huomenna. Käykö, että saat avaimen huomenna?
B: – Joo viimeistään silloin, mulla on KIIRE!!!
A: – Mä en tosin pidä siitä, että hoputat mua, varsinkin kun en voi juuri nyt tehdä mitään.
B: – No mä tarviin avaimen nyt heti, rikon sitten sun laittaman lukon.
A: – Mä oisin itse ehkä vain ruuvannu saranat irti ja avannu oven toista kautta, mut tee toki miten parhaaksi näet.
Päivä 11.
A: – Mä voin hakea tavarani kolmen päivän päästä, käykö sulle, että ne ois kellarissas siihen asti?
B: – Joo, kyllä se käy. Laitan omat kamani siihen viereen.
Päivä 11, myöhemmin.
B: – En mä tiedätkö voikaan antaa sun pitää tavaroitas mun komerossa. Mä laitan ne sinne käytävälle, ei kukaan niitä varmaan huoli parissa päivässä.
A: – Ihmettelen noita jatkuvia muutoksia, mutta ei kai muutakaan voi. Toivottavasti mun kamppeille ei tosiaan tapahdu mitään sen parin päivän aikana.
B: – No oishan ne voinu olla siellä mun komerossa siihen asti kun voit noutaa ne, mutta kun ei sun kaa voi sopia mistään ja pimität vielä avaimiakin niin, etten mä pääse omaan kellarikomerooni.