Sitä pyöriikin ympyrää tajuamatta, että lähtöruutu on edelleen ainoa paikka, missä on tullut oltua. Miten turhauttavaa onkaan törmätä siihen asiaan kasvotusten ja tuntea, miten todellisuus lävähtää silmille.
Tästä päivästä ei silti tule huonoa, päinvastoin. Kivun voi kääntää kasvuksi. Kipu on henkisen kasvun paikka.
Vituttaa silti. Tunneihmisenä olemisen kääntöpuoli tuli hyvin esiin.