Hämärtyvä ilta. Kaksi hahmoa tupakalla. Ohi menee nuori nainen, jonka saappaiden korot kopisevat katukivetykseen.
– Heh hee, on toikin ämmä tossa ihan horon näkönen.
– Häh? Miten niin?
– No kato, onhan sillä tollaset korkeakorkoiset saappaat ja puolipitkä takki, ei sen alla oo varmaan mitään heh hee…
– Okei, sulla on hyvä mielikuvitus.
– Ei kun sen kato näkee sen muijan naamastakin, tsekkaa miten rankasti se on meikannutkin.
– Emmä huomaa ku vähän huulipunaa tai huulikiiltoa tai jotain?
– Niin, ja räikeän punaista sellaista. Huoraväri.
– Vittu sä oot sekaisin.
– Mä kato näen noi jo kaukaa, heh hee… Sillä on varmaan persekin kipeänä kun se on antanu jonkun neekerin panna sitä kakkoseen metrin parrulla.
– Ihan sama kuule mulle ja nyt vaihdetaan aihetta.
– Joo tsori en mä tajunnu jos mä loukkasin sua noilla puheilla.
– Ei ku mä en vaan tajuu mitä sä selität mulle tollasta paskaa ventovieraasta muijasta! Sanoisit vaan et hyvä perse ja antaisit olla! Vai onko se joku sun tuttus jolle oot katkera jostain?
– Huora se vaan on, mä haistan sen.
– Lopeta jo!
– Mähän pyysin jo anteeks!
– Jepjep.
– Vittu säkin oot herkkänahkainen, mistään ei voi enää jutella.
– Moro.