Päivä lähti käyntiin pommiin nukkumisella ja odottamani menon peruuntumisella, ja illasta tuli vielä parempi: pari pientä asiaa riitti siihen, että mitta täyttyi, joten heivasin kamat takaisin kaappiin ja jäin sohvalle vihaamaan maailmaa. Harkitsin jo hetken, että helpotan oloani rikkomalla jonkun turhan esineen, mutta kun ei vittu millään jaksaisi siivota.
Mun sisäinen lapsi riehuu nyt kyllä koko sen uhmaiän edestä, jota mulla ei koskaan ollut. Eikä tämän asian ymmärtäminen helpota oloa millään tasolla. Ei siis niin millään.
