Ei se ärsytä, ehei, ei yhtään. Eikä ainakaan riivaa. Eikä varsinkaan valloita aivojani tai tunge esiin mitä epäsopivimpien mielleyhtymien kautta. Eikä käyttäydy käen lailla muiden ajatusteni suhteen. Ei aiheuta päänsärkyä.
Ei pääse ihon alle eikä aiheuta kylmiä väreitä, huimausta, pahoinvointia eikä varsinkaan silmissäpimenemistä. Ei saa sormenpäitä kihelmöimään sillä tavalla, mistä on yleensä seurannut pientä kätevää näppärää sabotaasia. Ei aiheuta hampaiden narskuttamista valveillakin ollessani.
En näe sen heijastumia vastantulevien ihmisten silmissä, kasvoilla enkä olemuksissa. En aisti sen läsnäoloa pimeässä enkä maista sitä kielelläni. En tunnista sen tuoksua.
Eihän tässä siis mitään ongelmaa ole. Kaikki on aivan vitun buenosti.