*piip piip* *napu napu* *klik* *tuut* *tuut*
– No moi 🙂
– Mikä toi sun viesti oli?
– Ai se oli epäselvä? Mä flirttailen sun kanssa.
– Mikset sä ennen ollu tollanen?
– … Nyt en ymmärtänyt kysymystä.
– Mikset sä ennen tekstaillu tollasia juttuja?
– Koska nyt sä oot vapaata riistaa.
– Aha. Ootsä kaikille tollanen?
– (… ) Joo, paitsi naapurin mummolle, se ei oikein tajuu.
– Nyt oikeesti, mä en jaksa huumoria.
– Selvä.
– Mikset sä ennen ollu tollanen?
– Millainen?
– Flirttaileva!!!
– Olin mä toisinaan. Silloin oli tosin paljon muutakin kuvioissa mikä rajoitti.
– Kuten mitä?
– No vaikka (asia 1) ja (asia 2) ja vielä (asia 3).
– Ai ne…
– Niin, ne. Kyllä sä niistä tiesit.
– No joo.
– Musta tuntuu tyhmältä toistella sitä, minkä sä tiedätkin.
– No en mä sitä voi muistaa aina!
– Ei sun tarvikaan aina, kunhan edes joskus ennen kysymystäs kelaisit, että tiedätköhän jo vastauksen.
– Niin no joo.
– Jep, hyvin meni tämäkin flirttiyritys pipariks.
– Mä en osaa ottaa vastaan tollasia viestejä.
– No sit mä en lähetä niitä.
– Voit sä lähettää, en vain tajuu, edellyttääkö ne multa jotain toimenpiteitä?
– Ainoastaan jos haluat, voit reagoida, voit oikeastaan vaikka delliä ne viestit saman tien.
– Joo sori, mulla tais olla vaan huono hetki.
– Aha! Purit siis muhun kiukkua, jota en ollu aiheuttanu! Haha, right back atcha! Tostahan syytit mua usein!
– Niin. Mä en vaan tiedä, miten suhtautua tilanteeseen.
– Mene sen mukaan, miltä tuntuu. Onnistuuko?
– Kyllä kai. Mä yritän.
Arvatkaa vaan, kumpi oli mies ja kumpi nainen…