Mullon varmaa taas jokkut helveti piorytmit iha perseellää ku ei taas niiku mikää pelitä. Munnon ainaski viiko verra jo pitäny kirjottaa joulukortit (ainaski ulkomaset!) ja vittu mä mitää kirjottanu oon. Munnon pitäny pestä pyykkii ja vittu se on aina vaa pesemättä. Ja joteki ei ees kiinnosta. Vaiks kyl pitäs. Olkkari iso ikkuna sit jäi pesemättä siält välist nii et sopii pitää säleet kii kevääsee asti.
Jos vaa jättäs tekemättä? Mä voin leikkii sil ajatuksel mut oikeesti sitä ei voi toteuttaa. Enimmille niist tyypest kelle mä laitan korti mullei ees oo esmes meiliosotetta (enkä mä ois nii varma siitäkää [I]onks[/I] niil kaikil sellast) ni mä en voi laittaa korttii sillaikaa. Ja vanhukset ja jokkut nuaremmakki pahastuu kyl jossei niit muista. Enkä mä sitäkää haluu, enkä ainaskaa vittu jouluna. Nii et. *huaks*
Ja sitton kaikkee pikkasta vastonkäymisyyttä sillai tasasee niiku et videovuakraamost tuli nootti ettois yks levy palauttamatta – niiku hei millä mä muka todistan ettoon pannu sen niitte luukkuu joskus kolme viikkoo sitte jos mun sana ei riitä? Okei mullon rempas menny kaikellast kamaa erittäiki hyvi taltee ja yheki lasku mä löysin vast eile (ei se paljo myähäs ollu viä, tai oikeestaa olleskaa ku siinnoli 5. päivä eräpäivä ja sehä oli lauantai) mut sen levy mä muistan sattumosi kerta mä en sit ees kattonu sitä ja miätin ku palautin sitä et vittu ku meni haaskoo seki. Ja nyt ne on siis ite hukannu sen. Tj.
Oispa varaa panna pillit pussii ja lähtee kykkyy jonnei puskaa iha iteksee ja lykkää kuanosa ihmiste ilmolle vast ens vua joskus! Oispa onni tehä se viä kahestaa jonku kans.
Mä oon ollu yksi koko ikäni ja nyt mä vaa en enää jaksas. Tottumine ja jaksamine on eri asiat. Sitä kuluu ja kuluu ja väsyy ja väsyy ja vittu piänekki asiat alkaa tuntuu liialle. Voisko joku vaiks tulla ja viä pois kaks pahvilaatikollist sekalasta kamaa (enimmite paperei) mikkä vaa ei mahdu minnee mun taloudes ja mitä mä en vaa saa heitettyy poiskaa?