Mä laiton meili yhelle tyypille mitä mä kosin (palkallisee) yhtestyähö. Mä väänsin lauseet iha helveti hualella kerta meillon sen tyypin kans entineki kohtaamispinta. Mä kaipasin sitä jo kertaallee samaa hommaa mut sillo se kiältäänty mummiäst aika vittumasesti ni mä ennois ees kysyny sitä mut pomo käski. Ni mä viilasin sit niit sanoi.
Se vastaski tunnis. Kauhee tuttavallisee sävyy ja silleesti niiku me oltas hyväkki kaverit. Se oli vähä oudoo kyl mut enikeis. Se on asunu Suames x+y vuatta ja on mun käsittääkseni naikus suamalase kanssa ja se vastas mulle enklanniks ku se on sen äidinkiäli kuiteski. Ja tarttee sanoo ettemmä ois reakoinu siihe asiaa olleskaa paitsi et se laitto viimiseks virkkeeks et niiku [I]fiil frii kirjottaa suameks vaa vastasuudeski tän asia tiimolt[/I].
Se sai mut kohottaa kulmakarvoi ja sit rypistää niit ja mitä pitemmälle päivä kuluu sitä rutummas mä huamaan et mun kulmat on.
Kerta ekanaki: mä näin siit sen viästist et se oli tasan tajunnu mitä mä olin sille kirjottanu. Miks vitussa mä olisin ruvennu kirjottaa sille enklanniks?
Ja tokakski: se tasan tiäs ja näki joka tapaukses siit mun meilist et mä lähestyn sitä [I]nimenomaa[/I] suamenkiälises asiayhteydes. Miks vitussa mä olisin vaihtanu enklanniks?
Mä tunsin et isomma kiälialuee natiivi suhtautuu muhu alentuvasti. Ei ees alentuvasti piiklenkiälisenä kansalasena vaa alentuvasti suamalasena. Ja joteki must tuntuu et mä en viä tän jälkeekää suhtaannu siihe tyyppii nii hyvi ku mun tarttis hyvä yhtestyä takii.