Koht on kesä ja saa kesäkeittoo, nam! Se on herkkuva. [I]NOUNOU[/I], sitä EI tehä maitoo vaa kirkkaasee (kasvis)liämee. [I]NOUNOU[/I], siihe EI kipata pussillist pakastekasviksii vaa haetaa tuareet vihannekset kasvimaalt/lähituattajalt/torilt/kauppahallist. Ja liämi maustetaa sellasil heinil ku nyt itekunki suussa hyvälle maistuu. Ja se on ameriikaherkkuva.
Sanat on vittumasii ku ne tarkottaa meille jokaselle eri asioi. Vaiks [I]kesäkeitto[/I] mikä tarkottaa mulle sydänkesä lämpimii päivii voi jollei tarkottaa koulu inhokkiruakaa ylilämpätys maidos. Ou vel, minkäs sille. Mut sama koskee vaiks sellasii sanoi ku [I]parisuhde, liikenne[/I] tai [I]salmiakki[/I] – enkä nyt puutu olleskaa sellasii apstraktehi juttuhi ku [I]sialu[/I] tai [I]demokratia[/I]. Tät on vaikee pitää koko aika miäles ku vaiks tääl Sitys lukee toiste tekstei mut mä ainaski yritän aina välis pysähtyy jos mua alkaa kauheesti ihmetyttää et [I]mite toi voi ajatella tollai[/I] ja [I]ompa vitu tyhmää.[/I] Joskus mä honaan et miks mä en tajuu tai mist se [I]ehkä[/I] vois johtuu ja joskus mun pitää vaa sanoo itelleni et [I]tollon erillaset kokemukset elämäst ku mul[/I] ja mitä sit.
Mut sit törmää aina välil tyyppehi mikkä vittumasuuttaa tai silkkaa välimpitämättömyyttää hämmentää asioi ja sitä mun on vaikee tajuu ja hyväksyy. En nyt tarkota sitä ku sanotaa et [I]yhtestoimintaneuvottelut[/I] ku tarkotetaa et [I]irtisanomiset[/I] tm. ku nää on oma jarkonisa, vaa sellast et sanotaa [I]neliö[/I] ku tarkotetaa et [I]kuutio[/I], sanotaa et [I]aikanaa[/I] ku tarkotetaa et [I]aikonaa[/I], sanotaa [I]hän[/I] ku tarkotetaa [I]se[/I] tai [I]tää[/I] – siis: sotketaa ulottuvuudet tilas tai ajas, sotketaa viittaussuhteet ja hämärretää sitä kuka ja mitä. Usei viä tällast harjottaa ne tyypit mikkä oli sitä miält et äikäntunnit oli sitä turhinta ajankäyttöö koulus… niimpänii. (Ja muuteki ”enklanti on paljo tärkeempää”.) Mä en pualestani voi keksii mitää mikä ois must tärkeempää ku kommunikaatio, viästintä, ymmärretyks tulemine. Kiäli on korvaamato. Piste.
Jossei vällää tulla tulkituks oikei ni minkäs sille sit voi – mut jos kuiteski haluis ni se ois niiiiiiii paljo helpompaa ku noudattas ees jotai yhtesesti tunnistettavii koodei. Menee helvetisti aikaa ja enerkiaa hukkaa ku tulkitaa sitä minkä vois heti sanoo suaraa.
Nyt siält takavasemmalt huudetaa et helvettiikö kirjotat sit tollai (= piikleks) jos kerta haluut kommunikoi. Nii. Tähä mä voin huamauttaa vaa et tää nyt sattuu olee [I]mun[/I] äidinkiäli ja mä [I]noudatan[/I] sen ylesii muatoi parhaani mukaa enkä väitä ettoisin täydelline tai jotai. Aina joku ymmärtääki. Tee sama peräs omalla äidinkiälelläs.