Itse luotan enemmän avoimesti silmieni edessä oleviin stay-uppeihin kuin kaikenkarvaisiin galluppeihin. Perusteluni hykähdyttävään kantaani tämänkertaisen kirjoitukseni lopussa.
Eduskuntavaalien ehdokkaiden aloittaessa esilletuloaan, niin tuon äänestäjänä esille helposti toteutettavissa olevia parannuksia silmällä pitäen kaikkia tulevia vaaleja.
Mielestäni ehdokkaiden taustoista tarvitaan enemmän laadukasta tietoa julkisuuteen kuin mainoksissa pystytään tai halutaan äänestäjille antaa.
Ainakin rahoituksesta ja taustakytkennöistä. Hyvähän se olisi tietää kenen talliin ehdokas lopulta kuuluu ja kenen tahtoon tiukan paikan tullen taipuu. Puolueen lisäksi.
Eikä nyt ole kyse mistään julkisesta häpeäpaalusta. Niin kuin eurovaalien rahoituskytkentöjen vapaaehtoinen ilmoittaminen hyvin osoitti; niin ilman lakiin perustuvaa pakkoa tässä asiassa ei tapahdu mitään. Varsin suomalainen piirre tosin tuokin. Tervehenkisiä jääräpäitä kun ollaan.
Mielestäni politiikkaan saa siirtyä suoraan koulunpenkiltä tai järjestötoiminnasta, mutta ei reaalielämän työkokemusta väheksymättä. Mielipiteissä on varmasti eronsa kun verrataan kahta ihmistä, joista toinen hankkii vuosittaisen rahoituksensa toiminnalleen tilisiirtona jostain julkisen puolen budjetista ja toinen ns. avoimilta markkinoilta. Kumpikin on varmasti näkemyksineen oikealla asialla. Vaikka eri mieltä asioista hyvin perustellusti ollaankin.
Olisiko näissä ehdokkaan todelliseen rahoitukseen ja työkokemukseen liittyvissä asioissa uuden suomalaisen vaalilaatustandardin luomisen mahdollisuus? Vaikka tieto lisää tuskaa, niin riski siitä on hyvä joskus ottaa. Näissäkin asioissa kannattaa nähdä se kuuluisa uuden mahdollisuuden alku, joka mahdollistaisi rehellisen pelin teeman paremman toteutumisen.
Markkinoiden hinta- ja kustannustason tietoisuuden syvyys on ollut maamme elinehto jo pitkään. Ainakin liike-elämässä. Tosin siinäkin on aina parantamisen varaa.
Globaalitoiminta ei tule olemaan niitä helpoimpia alueita jatkossakaan.
Siksipä hintatietoa julkisen puolen palveluista voitaisiin mielestäni helposti lisätä. Niitähän on tosi helppo haukkua. Melkein ilmaista ja päivänselvää asiaa, kun ei osaa oikein välttämättä arvostaa.
Nykytekniikan ja tarkan budjettitalouden aikana seuraava idea lienee helposti toteutettavissa?
Lisätään ensi alkuun terveyskeskus- sekä sairaala- ja päivähoitomaksujen laskuihin sulkumerkkien sisään todellinen hinta, jonka kyseinen palvelu tuottajalleen maksaa.
Jatkossa uusia alueita saattaisi löytyä esimerkiksi kulttuuririennoista.
Koulutodistukseen voitaisiin näpsäkästi liittää lukukauden kustannusvaikutus kotijoukoille tiedoksi. Uuteen ylioppilas- ja päättötodistukseen voitaisiin linkittää könttäsumma sulkeisiin menneiltä vuosilta. Arvosanojen lisäksi voisi sitten kulkea rinta tai rinnat rottingilla, että ei tässä mitään turhia jätkiä tai mimmejä olla. ”Katso miten paljon minuunkin on satsattu yhteisiä varojamme!” Tietysti ensiarvoisen tärkeän oman työn lisäksi.
Odotan innokkaana päivää, jolloin äänestäjä voisi vaihtoehtoisesti äänestää internetissä henkilön yksilöivillä pankkitunnuksillaan. Vaalisalaisuutta varjelisivat esimerkiksi kirjastot ja koulut, jotka olisivat postien lisäksi oiva väylä äänestysvilkkauden nostamiseen.
Väittäisin, että 10-15 %:n äänestysvilkkauden nostamisella alkaisi olla jo jonkinlainen rotaatiovaikutus tämän hetken pysähtyneeseen poliittiseen jargoniin ja ummettuneeseen ylimielisyyteen. Nousseella äänestysvilkkaudella voisi siten olla jopa piristävän peräruiskeen vaikutus. Kaikki paskat pellolle ja kerralla levitykseen. Ja kaiken lisäksi aika halpa kerta paukku.
Pelkästään järjestökeskeinen nelikannan (Suomen valtio, työantaja ja työntekijäpuolen järjestöt sekä vakuutus- ja pankkiala ) toimintamalli on jättänyt tehokkaasti ulkopuolelleen isoja kansalaisryhmiä, joilla on nyt tulevissakin eduskuntavaaleissa mahdollisuus vaikuttaa.
Opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, vammautuneet ja sairastuneet eivät ole enää vuosiin olleet polttomerkittyä vaalikarjaa ammattiyhdistysvetoisesti hyvin voidellulle hallitus- ja yhteiskuntapolitiikalle. Suomalaisista laillisuusvalvojista puhumattakaan.
Ja sitten alussa esittämäni lupauksen lunastus. Lainaan Hesarissa 7.11.06 ollutta Ilkka Pyysiäisen kirjoitusta ihan hiukkasen:
”Jotta maailman menoa ja uutisten tulvaa voisi arvioida kriittisesti, pitäisi päästä laskelmien taakse. Tämä on kuitenkin usein niin työlästä, että useimmilla ei ole siihen aikaa tai edes tarvittavia perustietoja. Siksi tilastoja on niin helppo käyttää todistamaan mitä milloinkin. Hyvä vastalääke on esimerkiksi Darrell Huffin kirja Kuinka tilastoilla valehdellaan.”
Joten ei yhtään hassumpi vaihtoehto galluppien sijaan: ”Stay-up or lay down.”
Muutos on aina vaaleissa mahdollinen; vaan oletko Sinä valmis siihen?
…nooh, jos ei sitten vielä tällä kertaa, niin kokeillaanko porukalla seuraavaa temppua vuoden ajan?
Mitään viinaa ja tupakkaa ei sitten osteta sinä aikana ainakaan kotimaasta. Pannaan vastustajamme vuotamaan kuiviin ja haihtumaan savuna ilmaan. Siis ihan noin vertauskuvainnollisesti.
No kaikesta huolimatta hallituspuolueiden ja etujärjestöjen toimistoissa soitetaan päivittäin Eppu Normaalia muistutukseksi: ”…jos haluatte pitää vallankahvasta, niin älkää herättäkö rahvasta.”
Ja hallituspuolueiden palkkaamien mainostoimistojen väki ja konsulttien armeijat hokevat avainhenkilöiden alitajuntaan lukittuvaa mantraa:
”Jotta äänestyspaikoilla kävisi taas äänestäjien suhteen riittävä kato; niin nostetaan taas pääteemaksi tiedotusvälineiden avulla Nato.”
