Vaalirahoituksen sika-nautaa

Tiitisen lista.

Mystisen sirpin ja sädekehän Rosenholz - aineisto.

Hesarin visioima Financial Timesin Suomi-liitteen sisäpolitiikan itkijälista.

Siinä herkullisia aiheita, joista löytyy kirjoitettavaa ja spekuloitavaa pitkäksi aikaa.

+ + + + + + + + + + +

Kuitenkin vaalirahoituksen avoimuuden suhteen eduskuntavaalienkin jälkeen ollaan päädytty taas kerran tuttuun umpikujaan. Ja tässä aiheessa, jos missä ratkaisunavaimet ovat kotimaisissa käsissä.

Ellei sitten Financial Times tai vastaavan koko luokan lehti tuo tästä aihepiiristä uutta Suomi – liitettä julkisuuteen.

Itsen uskon, että globaaleja aiheita laajasti käsittävällä Voima – lehdellä on tässä kohtaa hieno paikka tehdä poikkihallinnollista journalistiikkaa kotimaisesta aiheesta; laajan kansainvälisen verkostonsa avustamana.

http://www.voima.fi/

+ + + + + + + + + + +

Tiedotusvälineet kirjoittivat ennen vaikenemistaan vaalirahoituksesta muun muassa seuraavasti:

”Useilla kansanedustajilla suurimmat lahjoitukset tulevat erilaisten järjestöjen nimissä.”

(MTV3 - Kansanedustajien vaalirahoitukset pian julki 18.05.2007)

- - - -

”YLEn ruotsinkielisten uutisten haastatteleman Korhosen mielestä suuria ulkopuolisia lahjoituksia puolueille pitäisi varoa: ne luovat riippuvuutta lahjoittajan ja puolueen välille.

Myös vihreiden puoluesihteeri Ari Heikkinen pitää nykyistä julkisuustapaa kestämättömänä.

Sen sijaan RKP ja kokoomus eivät näe tarvetta uudistaa vaalirahoituslakia.”

(Yle Teksti-TV - Hallitus erimielinen vaalirahoista 20.5.2007)

- - - -

”Kansanedustajien sidokset eivät selviä ilmoituksista”
”Vaalirahaa kierrätetään yleisesti tukiyhdistysten kautta”

(Helsingin Sanomat Tanja Aitamurto Minttu Mikkonen 22.5.2007)

- - - -

”Vaalirahoitusilmoitukset ovat liian usein pelkkä vitsi”

(Helsingin Sanomat 22.5.2007 – PÄÄKIRJOITUS)

- - - -

NETISTÄ SATTUNEITA OSUMIA

Iltalehti:

"Tiettyyn rajaan vaaliavustukset voitaisiin jopa hyväksyä verovähennyksiksi ehdolla, että ne samalla julkistuvat."

Suomenmaa:

"Kumma kyllä, kalliiden kampanjoiden päivittely ja vaalirahoituksen salailusyyttely on alkanut vasta toukokuussa."

Satakunnan Kansa:

"Vähimmäisvaatimus voisi olla, että jokainen valituksi tullut joutuisi julkistamaan vaalirahoituksensa tarkan tilinpäätöksen kassavirtoineen."

Kansan Uutiset:

"Maan tapana on, että kansanedustajat ilmoittavat rahan tulleen tukiyhdistykseltä. Mistä raha on sinne kertynyt, jää arvailujen varaan."

Aamulehti:

"Vuosikymmenen alussa voimaan tulleen lakitekstin pitäisi olla lainsäätäjälle selvää pässinlihaa: myös tukiyhdistysten kautta saadut rahat on eriteltävä."

Taloussanomat:

"Monet porvarilliset poliitikot saattavat olla huolissaan julkisuuskuvastaan: ehdokkaat tarvitsevat runsaslukuisen palkansaajakunnan ääniä, mutta riittävä rahoitustuki löytyy vain elinkeinoelämästä.”

Aamulehti: "Vuosikymmenen alussa voimaan tulleen lakitekstin pitäisi olla lainsäätäjälle selvää pässinlihaa: myös tukiyhdistysten kautta saadut rahat on eriteltävä."

- - - -

Toivottavasti tämä ei ollut se viimeinen kirjoitus epäkohtien avaamiseksi:

”Kansanedustajien mukaan vaalikampanjoiden rahoittajat eivät osta lahjoituksillaan vastapalveluksia, joten politiikan rahoituksen ei tarvitse olla julkista.

Siksi herääkin epäilys, että joku pelaa likaista peliä.”

(Helsingin Sanomat - Puhdasta rahaa - Riku Siivonen, Annamari Sipilä 27.5.2007)

Ei sentään sillä, heinäkuussa oikeusministeri Tuija Brax otti mielestäni erinomaisen kannan epäkohtiin.

”Brax: Kansanedustajien eriteltävä vaalikampanjoidensa kulut”
”Vaalirahalakia tehostettava tarvittaessa rangaistuksella, oikeusministeri sanoo”
(Helsingin Sanomat 21.5.2007 – KOTIMAA Tanja Aitamurto)

+ + + + + + + + + + +

Nyt sitten vain jännätään, kuka politiikoista aloittaa julkistamisen:

A.
Vapaaehtoisesti

B.
Uuden lain kirjaimen edessä.

C.
Mittauttamalla lain vaatimukset ja oikeusprosessin pitävyyden Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa asti.

Mikäli vaihtoehto C todennäköisimmin toteutuu, niin olemme jo vuodessa 2022, koska kyseessä on kansallinen ennakkopäätös.

Juuri tätähän se politiikka pahimmillaan on.

Epäkohta myönnetään auliisti, mutta sen poistaminen vakiintuneista maan käytännöistä on yhtä helkutinmoista sika-nautaa.