Moniko uskoo tai tietää entisistä elämistä? Siis tässä todellisuudessa, tietoisesti, nyt. Monikin… tietämättään. Toisaalta, toiset tiedostaen, mutta he eivät yleensä pue tietoaan sen viitan alle, joka toisi hyödyn yksilölle. Jokainen tietävä tietää, miksi tietää. Tarkoitus ei ole koskaan kerätä krediittä tällä kierroksella tälle egolle, vaan jakaa tietoa muillekin. Onko se sitten yksilön vika, jos muut ovat kuuroja ja sokeita….
Joka tapauksessa, aikaa ei oikeasti ole. Menneisyys on tulevaisuutta ja vice versa. Edistystä ei kuitenkaan tapahdu ilman molempien vaikuttajien läsnäoloa. Ne, jotka ovat tänä päivänä "suuria visionäärejä" ovat tulevaisuudesta tulleita ja siellä vanhoja kurppia, jotka jauhavat aina vaan sitä samaa. Siinä mielessä on mielenkiintoista pohtia syy-seuraussuhdetta – seuraushan saattaa olla ennen syytä. Mitään ei tapahdu ilman syytä, meidän tuntemamme aika ei vain ole se määre, millä mitataan kumpi on ensin. [B] Syy[/B] on se, miksi ollaan, se on rakkaus. Seuraus vaihtelee sen mukaan, kuinka "valistuneesti" syytä käyttää. Syy on määre, joka ei vähene tai lisäänny, mutta se on levitettävissä. Kuten buddhalaisuudessa nirvanan saavuttaminen tarkoittaa, että on ymmärtänyt rakkauden, syyn. Pointin. Tarkoituksen. Kutsu miksi haluat, mutta siksi kaikki on.
Rakkaus ei ole sitä, miksi maalliset ihmiset kutsuvat sitä. Rakkaus on energiaa, ainoastaan. Siitä syntyy kaikki, se on kaikki. Sitä ei voi omistaa, kahlita, ei edes määritellä meidän suppein määrein. Rakkaus on "Mind", siltä ei pääse koskaan edes karkuun, se on aina läsnä. Et voi paeta, vaikka heittäisit hanskat nyt juuri naulaan. Miten [I]olemista[/I] voisi paeta? Mitä enemmän pullikoit, sen…. noh, kivempaa sinulla varmaankin on!
Juice tietenkin oli tulevaisuudesta. Hän ymmärsi tämänkin. Yksilö, naapurusto, kylä, kaupunki, maa, maapallo, Milky Way… Kaikki on suhteellista. Millään ei ole mitään väliä samaan aikaan kun kaikella on väliä. Universumeita on lukemattomia… Silloin ehkä voisi myös miettiä, onko se vasemman nimettömän varpaan kivistys [B] kuitenkaan [/B] elämän ja kuoleman kysymys. Tai se, että Playboy ei enää julkaise täysin alastomien naisten kuvia.
Kaikki on kuitenkin suhteellista. Niin positiivisuus kuin negatiivisuuskin. Kumpikaan ei tule toimeen ilman toista. Joka kerran, kun sinulle tapahtuu negatiivinen asia, jollekin muulle tapahtuu positiivinen. Silloin kun sinulla menee enemmän kuin hyvin, joku muu kärsii. Kummasta pitäisi iloita? Vakio on aina nolla eli rakkaus, sama asia.
Kuinka hyvillä mielin luet aamun lehtesi, katsot uutisesi, teet työsi, elät elämääsi? [I]Kuule – istuta vielä se omenapuu….[/I]
[quote]
Ketkä piiloutui varjoon mahtavan ydinvoimalan?
Minä rakastan.
Öisen kaupungin tiedän nukkuvan unta prinsessan!
Minä rakastan.
Uusi aamu tuo tuulen tappavan ylle maailman!
Minä rakastan.
Mutta millaisen rauhan rakennan kanssa voittajan?
Minä rakastan.
Syksy saa kuin vanhus, se hymyilee,
vaikka liepeitään liekit jo nuolee.
Se on viisas: se mitään ei turhaan tee –
elää vain kunnes aurinko kuolee
Ole siinä, voin vierelläs vilkuttaa,
kun maailma hautaansa nilkuttaa.
Ketkä kaapanneet on äänen profeetan?
Teidät parannan!
Minä rakastan.
Mulle antoivat lapset saatanan demokratian.
Minä rakastan.
Tässä seison nyt lailla miljoonan nuoren katkeran.
Minä rakastan.
Olen orpo, oon lapsi vainajan – lapsi maailman.
Minä rakastan.
Kuule, istuta vielä se omenapuu.
Vaikka tuli jo tukkaasi nuolee.
Vaikka huomenna saaste jo laskeutuu.
Vaikka huomenna aurinko kuolee.
Hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa,
kun maailma hautaansa nilkuttaa.
Ole siinä, on helpompi olla niin.
Ole siinä, kun liekit mua nuolee.
Ole siinä ja tuskasi taivaisiin
huuda vasta kun aurinko kuolee.
Sinä voit minun vierellä vilkuttaa,
kun maailma hautaansa nilkuttaa [/quote]