Puukko ja puntari

Usein yllättävän näkökulman esseitä tiedon ja taiteen koko kirjosta, huumoria unohtamatta, seassa hieman omaa outolinnun elämääni.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on extreme.

Digitaalinen renessanssikreivitär  1

No onpas nyt aktiivista ollut minulla.
James Bondista ja seikkailu -illasta jo blogasinkin, mutta muutakin tylsyydenkatkontaa on sattunut.
Eräs ystävällinen sielu duunista ilmeisesti heltyi City-profiilini kauhean ruikutuksen voimasta, ja ihan itse kutsui minut kaverikseen Digiexpo -messuille.
Taisi katua, koskapa sain itse hoitaa puhumisen? No ei voi mitään. Not my fault: olin ihan kiltisti kun nää ei olleet mitkään liikuntamessut joilla voi kokeilla ihme liikuntavehkeitä ja aiheuttaa vaaratilanteita. Aiemmin olemme sattuneet kerran tapaamaan siviilissä juuri liikuntamessuissa, jossa hän ilmaantui taakseni juuri kun yritin tehdä omaa pikaennätystäni rynnäkkökiväärin "pura ja kokoa" -hommassa.
Digimessut - varmaan ainoa paikka jossa minunkin suuntavaistoni pettää, kun seinät ovat samanlaiset ja mikään ei erotu. Nokian ständin etsimiseenkin meni vartti, kun jopa se oli brändin nykytilaa heijastaen ihan matala ja pikkuruinen.
Siellä oli snoukkamessutkin, ja ulkoilukaupan myyjä tuli kädestä pitäen tervehtimään. Onpas tainnut tulla tuhlattua siellä, jooooo...
:-D
Messuilla oli kiipeilyseinä vaikkei se takuulla liity viihde-elektroniikkaan. Enpä kokeillut, vaikka Kampin kauppakeskuksen korkean aulan kattoon asti pystytetyn väliaikaisen seinän kävin aikoinaan vetäisemässä, ihan siksi kun se oli niin absurdia toimintaa siinä paikassa. Olipa täällä messuilla myös laskuvarjojääkäritkin, miksi muka? Juurihan blogasin laskuvarjohypystäkin, olipas sattuma.
Messujen hifipuolella esiteltiin 80 kg painavaa 7400 euron hintaista vinyylisoitinta, ja normit jääkaappipakastimen kokoiset kaiuttimet olivat tietty monilukuiset.
Hifisteille oli rakennettu 50 -luvun tekniikalla superkalliita putkivahvistimia, vain koska sellaisia voi tehdä. Odotin näkeväni jossain jo höyrypannun ja pneumaattisen höyryradion, tai semmoisen jossa on iso veivi kyljessä.
Kotiteattereita esittelevässä huoneessa jytisi niin, että kotona lähtisi maalit katosta ja paikat hampaista, jääkaapin maidot kirnuuntuisivat voiksi,
akvaariosta tulisi kalasoppaa, ja
koirasta skitsofreenikko.

Muistaako joku ikäloppu vielä Sensurround -elokuvatekniikan?
Sillä näytettiin ennen vanhaan
esim maanjäristyskatastrofeja niin että popcornit lentelivät laatikosta.

Hifipuristit hivelivät kuola valuen messuilla platinoituja plugikoskettimia ja kultakuparijohtimia. Sitten he ostavat uuden Jaguarin hintaiset kotilaitteet jotka täyttävät puoli huonetta, ja koska vain eristyneen tontin omakotitalossa niitä voi soittaa niin lujaa että eron kuulee, he pihisyttävät niitä kerrostalokämpissään niin että soundi on ihan sama kuin heillä olisi neljän tonnin laitteet.
Mutta kunhan on isot vehkeet! :-)
Tähän verrattuna meikän kiipeilykamat ja koralliakvaariolaitteet tuntuvat ihan järkiharrastuksilta.
Miehet nyt tekevät välinelajin vaikka joogasta.
Rouva sanoi että teknokiipeilykamojen ostelun fyysinen raja on siinä kun ukko ei enää jaksa kantaa niitä lähestymismarssilla.
Totta!
Sukeltajamiehillä ei ole tätäkään tolkun rajaa. Heillä
on tosi kalliit laitteet, ja he pystyvät ostamaan niitä enemmän kuin jaksaisivat maissa kantaa. Ja vene päälle.

Tyhmin miesharraste, IMO, löytyy juuri hifistä: "äänenpaineauto".
Rakennetaan luksushieno auto. Siihen asennetaan niin isot äänentoistolaitteet kuin mahtuu(300kg ), ja desibelimittari. Sitten asennetaan panssarilasit siksi että äänenpaine särkisi tavalliset. Ovet hitsataan kiinni, autollahan ei ajeta. Sitten soitetaan jytkettä ja vertaillaan kenellä oli autossa eniten desibelejä. Auton sisään meneminen soiton aikana tappaisi hetkessä. En viitsi edes arvailla, mitä mieltä näiden miesten rouvat ovat tämän järjellisyydestä.
Että sellaiset messut, ja sitten kävimme pizzalla. Mangaharrastukseni johtaa minut yhä uusiin japsijuttuihin, nyt sain kaverini puhuttua juomaan Kuplateetä, uusinta aasialaista hottia!

Kuplateetä, uusin villitys Aasiasta
Kuplateetä, uusin villitys Aasiasta

Rouvani oli samaan aikaan blingräppäri Cheekin konsertissa, ja sai signatun julisteen oveensa.
Mitäs siitä, mullahan on Lara Croft -julisteet.
Rouva käy Abreun ja Tuiskun konsertit yms, olipa Shakirankin nähnyt.
Missähän minä voisin alkaa käymään, Flow on vaan kerran vuodessa...? Venuessa on funkkiräppiklubi, hmm.

Cheek on niitä aniharvoja jotka herättävät minussa hiukan negatiivista kateutta. Sanoitukset ovat köyhiä, tyyli persoonaton, laulut ulkoistettuja, ja räppääminen monotonista, aina samanlaista narisevaa kähinää. Bassoradiosta kuulee joka tunti parempaa suomiräppiä, IMO.
Ja se on just Cheek, joka ajelee vuoroin Bentleyllä ja Maseratilla! Siis ei Karri Koira, Ruudolf tai joku muu lahjakkaista, uutta luovista räppäreistä!
Mutta pitää muistaa että Cheek tekee rajusti keikkoja, kai joka päivä. Työvoitto.

Tiistaina rouvani ei ollut kuuntelemassa, vaan esiintyi itse. Nappasin mammani mukaan ja menimme Musiikkitaloon, ja siellähän
se rouva tanssi isolla lavalla elävän orkesterin tahtiin renessanssikreivittären helmikirjaillussa asussa! Wow! Otin sata kuvaa että joku olisi parempi kuin viimeksi oli.
Kun viime aikoina olen katsonut oivaa Borgiat -renessanssisarjaa telkusta,
(Tsiikatkaa tämän blogin musavideo alhaalta!) telkkarin eteen on välillä pöllähtänyt ilmielävä renessanssikreivitär tanssimaan. Tosi surrealistinen fiilis! No onhan tooosi tyylikäs harrastus.

Ihan kivan viulukonserton lisäksi nähtiin Tsaikovskin pianokonsertto. Tsaikulla ei tainnut huonoja sävellyspäiviä ollakaan. Taas huomasi ketä Sipulius on kuunnellut ahkeraan.
Liettualainen pianisti soitti kuin piirrettyjen Tom -kissa, ilmeillen raivokkaasti ja nenä kävi välillä melkein koskettimissa kiinni. Mutta oli se hyvä!
Rouva poistui kahvittelujen jälkeen omiin puuhiinsa ja palasi illalla sinne kuuntelemaan oopperalaulajatuttavansa konserttia.
Minä pyöritin mammaa ostoksilla ja lähetimme sukulaisille facepostia kaukomaille minun pikku pinkillä miniläppärilläni, maailman kahdeksas ihme mammalle, ja onhan se kyllä ihme, ei siitä kauan ole kun kaukopuhelut oli kalliita.

Digimessuilta en ostanut kuin kosketusnäyttöhanskat, ja supertaskulampun. Sen linssin ympärillä on metallihampaat, ja kerrottiin että ne on kolariauton ikkunan särkemistä varten. (Minä taas ajattelin heti katuryöstäjän ohimoluun särkemistä.) Sen pikku vehkeen valo voi tehdä näkövaurion, oikeesti; siitä varoitettiin kirjallisesti. Se olikin pimeässä metsässä hurja, kuin auton valot, mutta kapeampi kiila.
Lamppuni saa välkkymään strobolle, joten sillä voi äkkiä, jopa vahingossa, myös tehdä kaikki lähistön terveet ihmiset pirun vihaisiksi ja saada epileptikot sätkimään lattialle. Että sainpas edes jotain extremeä taas. :-)


James Bond -päiväni  1

Hätkähdin tässä hiljattain kun pomo seisoi yllättäen pöytäni vieressä, ankaran näköisenä.
-"Haluatko kuljetuksen, sut kuljetetaan!"
Katsoin tietokonetta: mitäs kauheaa olen nyt tehnyt, sotkenut tuotannonohjausjärjestelmän numerot, saanut potkut ja "kuljetetaan pois"...?
-"Niin, sinne James Bond -leffaan pääset myös bussikuljetuksella edestakaisin."
Hähh?
-"No kun sä olet kouluttaja, niin kouluttajat pääsevät nyt uuteen James Bondiin niin kuin bonuksena."
No, lupauduinhan minä helpottuneena, ja hieman myöhemmin vasta tajusin että tämä näytös olisi päiviä ennen virallista ensi-iltaa!

Olen aiemminkin päässyt roppakaupalla nauttimaan jättifirman ihmeellisistä henkilökunnan virkistys- ja kuntoilupäivistä. Miekkailua, ratsastusta, kiipeilyä,

Kaljut kuulapäät. Paiskoin 80 palloa putkeen.
Kaljut kuulapäät. Paiskoin 80 palloa putkeen.

ammuntaa, joogaa, zumbaa, potkulautailua, you name it! Ja nauttinut illallistilaisuuksista plus gourmet -pikkujouluista ja kesäjuhlista, tuhlaillut törkeästikin rafloissa ja takseissa kulu- ja edustustileillä, käynyt risteilyillä isoilla ja pikku aluksilla, matkaillut tehdaskäynneille useassa maassa, lennellyt kotiporukalla ulkomaan lomamatkojani työmatkojen lentopisteillä, käynyt avannossa, saunoissa, vesiliukumäessä, kylpylässä, asunut luksussviiteissä, käynyt sirkuksessa, ja osallistunut niin kummallisiin info- ja koulutuspäiviin ettei mitään rajaa. (Palavereista erikseen myöhemmin.) Etusetelit maksavat hallikiipeilytreeninikin. Lompakossakin on firman leffalippuja käyttämättöminä, mutta tämä oli uutta! Että James Bondin ennakkonäytökseen! Kaikki ihan tämmöiselle rivityöläiselle...
No kyllä on kiva firma mulla!

Me rouvan kanssa aikoinaan inhosimme ideaa Graigista James Bondina. Tuo venäläisen autokauppiaan ja pikkugangsterin näköinen mies muka James Bond?
Mutta Casino Royale olikin kai paras Bond siihen astisista, ja Graigin talon kokoinen karisma valloitti meidät.

Nyt olin ensin aamukahvilla firman laskuun, sitten kvartaalitiedotustilaisuudessa, sitten lounaalla, sitten taas kahvia ja pullaa, sitten kouluttajien lähes hassutteluksi mennyt aivoriihipalaveri, sitten Kovasen luksusbussilla suoraan Kinopalatsiin, ja ensimmäistä kertaa elämässäni marssin lippuja käsittelemättä suoraan sisään teatterin penkille, ovelta nappaamani 2 ilmaista popcornia ja 2 limsapulloa mukana. Olipas luksustyöpäivä!. Ja vielä se että Bond alkoi ilman välkkyviä ja meluavia mainoksia!

Koskapa oli erikseen moneen kertaan mainittu että mitään kännyköitä ei saa olla näkyvillä, muuten poistetaan salista, niin venäjää äidinkielenään puhuvat - tietysti alkoivat tekstailla ja puhua kännyköillään. (Ei kaikki!) Njormal käytöstä: jos on sääntö, se kierretään jos sitä ei saa rikottua. :-D
Tämä johtunee siitä että Venäjällä ei ikinä ole ajateltu kansalaisten tai työläisten hyvää, kun miljardia idioottimaista sääntöä on väkisin ajettu läpi. Tästä johtuen myös turvallisuussäännöt
käsitetään ihan v...uiluksi. :-) Bond näyttää myös viis veisaavan työturvallisuudesta. :-)

No sen verran kerron Bondista, että se ei ole huono, kuten edellinen. Alkutekstit ovat hienommat kuin koskaan. Kiinnittäkää huomiota siihen että kun ensin on esitelty Istanbul, niin alkuteksteissä näytetään holvisto joka on kuin Istanbulin maanalainen vesisäiliö
http://1.bp.blogspot.com/-rni7qC4flRA/T_aFwwzO_vI/AAAAAAAACSU/e--40JrEV2w/s1600/IMG_5503.JPG
mainiosta James Bond Istanbulissa -leffasta. Se on se, jonka julisteissa Connery poseeraa ruikkuisen vipuviritteisen ilmapistoolin kanssa, jolle konna voisi turvallisesti pyllistää. :-D
Muutama muukin viite vanhoihin Bondeihin on.
Nyt vaan Bond on hörökorvainen ruttunaamainen harmaapartainen blondi! :-Dw
007? Ei, mutta oikein hyvä 008!

James Bond tällä kertaa ajaa moottoripyörällä ja kaivinkoneella, juoksee liikkuvan junan katolla, ampuu aseilla, värkkää pommeja, ajaa telakoneella kuplavolkkarin lyttyyn ja sukeltaa jään alla. Ilahduin, että hei jippii, minähän olen tehnyt kaikkia noita, ja vähän enemmän joista en uskalla puhuakaan.
Suomen armeija opettaa yleisemmin tarvittavien hyödyllisyyksien ohella myös esim räjäyttämään junaradan ja tekemään palo-ovesta panssarimiinan, aika Bondia! B-) Se pirun laskuvarjohyppy josta hiljan Seikkailu -blogasin, vielä puuttuu, vaikka olen hypännyt syvään hankeen kopterista. (Moni asia on totaalisen kauheaa kun se tapahtuu, ja vuosia jälkikäteen - coolia.) :-D

"I haff wayys to make you talk, Mr. Bond!" :

Ja toinen minäni sviitissä: Mediaanikäyrä, differointi. Piranesi, Chomsky, Tati. (Hei keikarit:se on Valentinon)
Ja toinen minäni sviitissä: Mediaanikäyrä, differointi. Piranesi, Chomsky, Tati. (Hei keikarit:se on Valentinon)

Tässä Bond -leffassa on yhdistetty Bond ja "Yksin Kotona", sekä M ja Bondin kotitalo saavat kovaa kyytiä. Se juonipaljastuksista, joita meitä kirjallisesti kiellettiin SoMe:ssa tekemästä.

Tässä Bondissa oli tottakai aukkoja logiikassa (vrt Die Hard1), mutta ei liikaa. Pari asiaa minua näissä vaivaa näissä leffoissa, joissa ammutaan kuin Raatteen tiellä. Tässäkin kun Bond saa kahdesti oikein ajan kanssa koettaa tarkkuusammuntaa pistoolilla, hän käyttää yhtä kättä, hähh? Eikä tietenkään osu. Ja tässäkin leffassa kun ammutaan optiikkakiväärillä

Intohimon hämärä kohde, tulituki -tarkka-ampujalle sopiva.
Intohimon hämärä kohde, tulituki -tarkka-ampujalle sopiva.

niin ei käytetä tukea vaikka sellainen olisi vieressä! Usein leffoissa muka tarkka-ampuja roimii vapaasti seisten plus vielä piippu ulkona ikkunasta, idioottimaista.

Mutta näinhän se on, että kun Hollywoodissa esim sukelletaan tai kiipeillään, niin kylläpä meitä oikeita sukeltajia ja kiipeilijöitä kovasti facepalmittaa sitä räpellystä katsottaessa. Kas kummaa, kun leffoissa ei kuitenkaan koskaan oteta kermavaahtokoristettua kakkua kuumana uunista, tai lypsetä kanoja.


Seikkailijoiden kaksi kokousta, kuvia/filmejä!  3

Käydessäni kokeilemassa Salmisaaren Liikuntakeskuksen 30 metriä korkeaa mahtavaa kiipeilyhallia, sattui silmiini juliste:
"Adventure Night".
Ostin heti liput, sillä kyse on ulkoiluharrasteihmisten kokouksesta, joka pyörii enimmäkseen vuorikiipeilyn ja sporttikiipeilyn ympärillä. Siellä on pääohjelmana kiipeilyleffoja jättikankaalta, vuorikiipeily latistuukin pahasti pikku ruudulta katsottuna. Muualla tällaisia dokkarileffoja ei kankaalla näe, ellei sattumalta DocPoint -festareilla.

Leffapäivänä tapasin ensin kaupungilla tuttavani Hra Panssarimajurin, ja kylläpä sitä vahvasti sotilas- ja historiamausteista juttua meillä piisaisi vaikka kuinka pitkään. No jonkun toisen kanssa puhun sitten meikeistä ja taiteesta...
http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1290614/
Taas kerran lupailtiin ottaa minut mukaan extremetempaukseen ulkomaille: kuulemma "taisteluhyppy" laskuvarjolla matalalta, pienellä venäläisellä puolipallo-sotavarjolla, maailmansodan aikoihin suunnitellusta kaksitasosta.
Suunnilleen tälleen
http://www.youtube.com/watch?v=HLOQ0ra6fr0
Kone näkyy 0:30 , hyppy 1:10.
Emme ole kumpikaan hypänneet ikinä, ja koulutuspäivää ei meihin uhrata. Varjon pienuuden takia vauhtia riittää maahantulossa, eikä ohjattavuutta ole. Joten kyllä kiinnostaa, sitten me vanhat voisimme loppuikämme elvistellä nuorille tällä super-extremellä. :-D
Kun nyt vaan joskus toteutuisi tuo vuosia odotettu juttu...? Pitänee alkaa vahvistamaan jalkoja ja harjoittelemaan hyppyjä 2-3 metristä maahan, niin että ei jää kunnosta kiinni. Miten lie kestääkö hermot sitten hypätä, sillä reaktioaikaa avauskahvoista vetelyyn jää erittäin vähän. Sen tosin arvaan, että tuo satakiloinen majurin hurjimus itse paiskaa minut koneesta, ellen hyppää.
:-D
Olipa ikävä erota, kun en juuri ikinä tapaa ketään työn ulkopuolella. Ehkä saan hänet vielä kiipeilemään, kun kerran opetin köysilaskeutumisenkin.

Iso Bio Rex -leffateatteri olikin "Adventure Night" -tilaisuudessa täynnä; reippaita ulkoilmaihmisiä oli saapunut paikalle satamäärin, iso sali täyteen. Siellä jaettiin palkintoja mm. Vuoden Kiipeilykuvasta, sekä Vuoden Ulkoiluteosta, joka oli nyt Seven Summit, eli kiipeäminen joka mantereen korkeimmalle huipulle peräkkäin. Olipas tervehenkisen oloista porukkaa kerrankin kasassa iso lauma, meitä teknisen kiipeilyn
http://static-dev-climbing.s3.amazonaws.com/wp-content/uploads/2012/06/238-Aid_2565.gif
miehiä myös.

Minutkin tunnistettiin, oli yllättävää, kun sanottiin että oletko sinä se, pitää oikein tulla kättelemään. Ihanaa kun sai kerrankin hetken puhua ihan uusien ihmisten kanssa. :-)
Nauratin kertomalla viime vuorireissustamme jolloin piti lähestymismarssilla, muutenkin äärimmäisen hankalassa maastossa, kivuta kaktuspöheikköjen

"Luuluolassa" oli vuohen luuranko

läpi, arvattavin seurauksin: Housut alas, pyllistyksiä aurinkoon
ja puoliso kiskoo Victorinox-pihdeillä
piikkejä persiistä. "Tämä on rakkautta!" :-D
Helpoin kohta:

Rouva marssilla, joka kiven päällä kaktuspiikkejä
Rouva marssilla, joka kiven päällä kaktuspiikkejä

Kolme viikkoa loman jälkeen viimeisetkin piikit tulivat ihon alta. :-)

Kiipeilyleffoista hurjimmat saivat jopa kokeneet kiipeilijät huokailemaan kauhusta. Se jota itse etukäteen odotin, kertoi Amazonin viidakosta kohoavasta kiipeämättömästä 1400 m tapista. Kauheaa viidakkorämpimistä lähestymismarssissa. Ja sitten kasvillisuuden riivaama pystyseinä mahtavine luolineen. Viimemainittu tuntui kovin tutulta. ;-) Tässä trailerinpätkä:
http://www.youtube.com/watch?v=WzBaPd3OxmM

Sitten oli pari leffaa sporttikiipeilystä, enkä olisi uskonut että tuosta hiukka vieroksumastani lajista (jossa seinään ensin poraillaan ja hakataan pultteja köydelle) saisi aikaan noin ratkihauskoja rainoja.
Jos sportti kiinnostaa, niin tässä yksi niistä, 24 min tosi hyvälle tuulelle saavaa WTF -luonnonihmettä, melkein musavideo:
http://vimeo.com/42184924
Myös ihan silmät kyynelissä nauroin MM-"ihmiskärpästen" herooisen sinnikkäille ihmeteoille.

Varsinaisesta "alppikiipeilystä" (siis kylmillä ja lumisilla vuorilla) kertovan leffan aihe
oli Himalajan pahimpiin, ja selvästi jyrkimpiin kuuluva vuori, ja äärikokeneiden kiipeilijöiden hulluuden tuolle puolen vienyt kaksikymmentä vuotta kestänyt mania päästä huipulle. Tuommoiset reissut saavat Everestin sherpavetoiset ja satatonnivarusteiset nykynousut näyttämään läskituristien kulkueelta Kanarian Teidellä.
En itse ymmärrä paljon noustujen juttujen tahkoamista. Kerran kun eräs suomalainen saapui Everestin huipulle, siellä oli yli neljäkymmentä muuta. :-) Bussillinen porukkaa; no ei varmaan tuntunut kovin ainutlaatuiselta. :-D
Itse tykkään käydä mieluiten ihan ihmisen kävelemättömät paikat.

Mascan et.seinällä, reput pystyseinän luolaan yöksi. Allani pilvi ja rotkoa varjossa. Tuuli repii pahasti
Mascan et.seinällä, reput pystyseinän luolaan yöksi. Allani pilvi ja rotkoa varjossa. Tuuli repii pahasti

"Miehet jotka kulkevat omia polkujaan".
http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1261360/
No, kompastelevat ainaskin.
http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1261413/
:-D

Noihin leffoihin nähden meikäläisen vuorireissut ovat alkeellista onnetonta pikaräpeltämistä. Reissua ovat lyhentäneet vesipula, autokuljetusetäisyydet, lähestymismarssien pituus ja rankkuus sekä joskus on päälle tunkenut myrskyrintama (suomalaisen mielestä vuorta alas syöksyvä rintama on tosi pelottava), pilvet tulee joskus silmille, ja kerran sumu, jossa ei näe kunnolla hitto omaa kenkäänsä!

Ei parane meikäläisen leikkiä kun ei edes osaa. Kivivyöryjä on nähty, ja mielessä on yksi ensi käden kuultu juttu kilometrin putoamisesta muiden nukkuessa, sekä se Stadin mimmi jonka kanssa monesti juttelin, ja sinne Himalajalle sekin hävisi vaan - yöllä! 8-0

Sitten vielä se, että etelänlomalla pitäisi ehtiä lomaillakin ja jopa viihdyttää tuttavapariskuntaa yms. niin pitääpäs pitää peukkuja että ensi maaliskuussa kerkiän kiivetäkin kunnolla. Nyt olisi tiedossa vain rantatöyräitä: niiden jyrkälle päästäkseen ei ainakaan tarvitse ensin kavuta! :-)
On ne töyräät vaan suuressa maailmassa melkoisia, pahimmillaan 4-500m.

Los Gigantes, kakkosreissu. Leikkikenttä taustalla, kakara edessä. Am.
Los Gigantes, kakkosreissu. Leikkikenttä taustalla, kakara edessä. Am."Tigerstripe" pukee minua.

:-)


Pekka Haavisto: Suomen rohkein mies!  4

Kyyyyllä, luit oikein.

Mielestäni Pekka Haavisto on hyvinkin todennäköisesti Suomen kylmäpäisin ja ehkä hullunrohkein mies.

Pidän itseäni melko rohkeana. Iiro Seppänen on minua hiton paljon rohkeampi. Meitä yhdistää jonkinlainen taipumus piirtää rajat itse, ja Iiro vain piirtää ne pidemmälle. Rajojen piirtämisellä tarkoitan, että riskit eivät ole täysin onnen peliä. (Iiro on osallistunut härkäjuoksuun ja haisukelluksiin, mutta silti.) Esimerkiksi venäläinen ruletti ei innostaisi kumpaakaan; homman pitää olla jotenkin hallinnassa, ja jos mahdollista, keskeytettävissä.

Ajatellaanpa nyt sitten venäläistä rulettia jossa on kolmessa panoskammiossa patruuna, ja kolme on tyhjinä. Kuulostaa vaaralliselta. Entäpä jos mies osallistuisi tällaisiin ruletti-istuntoihin kerran toisensa jälkeen, ja joka kerralla lisättäisiin patruunoita. Neljä, sitten viisi. Ruletista selviämisestä ei saisi kovin suurta palkkiota, palkanlisän ehkä, rikastuisi ei sentään.

Juuri näin toimii Pekka Haavisto.

Ajatellaanpa Sudanin sisäosiin kokoontunutta sotalordien porukkaa, jonka mielestä Talibanit ovat melko lempeitä uskonnonharjoituksessaan.
Tämän porukan arkeen kuuluu ihmisten raajojen katkominen viidakkoveitsillä. Heidän luokseen lennätetään neuvottelijoita sisällissodan julmuuksien hillitsemiseksi. Silminnäkijäraporttien mukaan YK:n ja AU:n helikopterikuskit eivät ole sinne kutsuttuinakaan lentäessään varmoja, ammutaanko heitä jo laskeutumisen aikana, maassa tai ehkä nousussa hyvästiksi. Siksi lentäjä tekee erikoislentoliikkeitä varmuuden vuoksi; kopteri pudottautuu kieppuen teltan lähelle.

Ja - koneesta hyppää hiekalle täysin vaarattoman näköinen aseeton länkkäripoliitikko, Pekka Haavisto.

Minua ei saisi niiden tyyppien luokse Saharaan edes rynnäkköpanssarivaunussa, niin pelottava on ajatus olemisesta siellä heidän armoillaan. Siellä ei edes mietitä mikä voisi olla sellainen asia kuin moraali tai empatia. Lait ovat jossain kaukana eivätkä mitenkään rajoita heitä.

Pekka Haavisto neuvottelee teltassa sotalordien kanssa, kerta toisensa jälkeen. Välillä hän joutuu arvostelemaan sotalordeja ja sanomaan suoratkin sanat.

Sotalordeilla on melkoiset voimavarat, on öljykenttää ja alaisia ja kalustoa, sekä kavereita isoissa kaupungeissa. Joissa on netti. Haaviston jokaisella käyntikerralla lisääntyy se jo alunperinkin huomattava todennäköisyys, että joku jonkun päällikön kavereista ottaa joko käskystä tai ihan omin päin selvää että mikä Finland ja mikä mister Haavisto. Netistä. Sissi aukaisee netin ja saapuu sekunnissa Wikipediaan. Ihan sama meneekö englanninkieliseen vai konekäännettyyn suomalaiseen.

"Haavisto lives in a registered partnership with Antonio Flores..."
Mikä Registered Partnership, in Finland, mikä se on?
"Registered partnerships, which are available only to same-sex couples, are..."
WTF, in Allah´s name? Kuvia nyt, siis Flores...
BLING:
http://media.a-lehdet.fi/linnanjuhlat/paattajat/album/slides/071206_l6_1217.jpg
BLING:
http://static.iltalehti.fi/uutiset/haavistojuttu2610MZ_uu.jpg

Ja jos Mister Haavisto ei juuri silloin satu olemaan Saharassa, radioyhteyden päässä olevassa teltassa, ainakin hänen seuraavasta vierailustaan tulee mielenkiintoinen, kun sotalordit ensin miettivät ajan kanssa, mikä olisi sopiva rangaistus siitä että heitä on nöyryytetty monta kertaa kun on lähetetty tällainen tyyppi edustamaan, kestitettäväksi ja neuvottelemaan heidän olemassaolostaan ja oikeuksistaan.