Puukko ja puntari

Usein yllättävän näkökulman esseitä tiedon ja taiteen koko kirjosta, huumoria unohtamatta, seassa hieman omaa outolinnun elämääni.

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on kotiutuminen.

Tuhat somalia ja yksi leijonakoru  1

Tulipas tehtyä taas erikoinen veto, light-extremeä, tai niin mielelläni ajattelen.

Työtyhteisössämme globaalissa konsernissa on myös useita somaleja, sekä sitten niitä jotka ovat syntyneet Suomessa somaliperheeseen tai ovat tänne niin nuorena tuotuja etteivät muista kaukomaista mitään.
Ja näitä jälkimmäisiä en pirullakaan suostu kutsumaan koskaan somaleiksi, vaan minulle he ovat suomalaisia. Mitäpä muutakaan? Joudun joskus muistuttamaan heitä itseäänkin tästä, mikä on hassua! Mutta osaavathan he somalia, ja ymmärtävät noin puolet somalien tavoista, joten eivät ole ihan pallo hukassa somalienkaan seurassa.

Niin, pallo. Parhaiten tuntemani somalinkielinen suomalainen nuorimies on kova urheilemaan ja pelaa jalkapalloa. Nyt oli Helsingissä "Eurosom" -turnaus jossa Euroopan somaliperäiset nuoret pelaavat Euroopan mestaruudesta. Viime vuonna Suomi voittikin.
Sanoin, että voisinhan tulla rouvani kanssa katsomaan.

No mitäs, pikasoitto kotiin ja töiden jälkeen treffit kaupungille.
Ratikalla Kallion Brahen kentälle, ja kun saavuimme varttia ennen ilmoitettua matsin alkamisaikaa, mietimme että olisiko paikkoja vielä jäljellä. No kissan länget, eihän siellä suuressa katsomossa ollut kuin parikymmentä ihmistä ja jonkun verran haahuilemassa kentän laidoilla!
Alkamisaika sitten tuli ja meni, eikä näyttänyt tapahtuvan mitään. Joukkueet verryttelivät. Paahtopaistipatongit ja limpsat kerettiin hyvin syödä jengin valuessa sisään, ja vasta kolmen vartin jälkeen vauhdikas peli vihellettiin alkuun, Suomi-Ruotsi, eli finaali.

Katsojien saapuminen oli täydessä käynnissä vielä vartti senkin jälkeen, eli tunnilla jäljessä. No mitä välii meille, tehkööt somalitilaisuudessa miten haluavat! Työpaikallamme taas ollaan sitten sveitsiläisen tarkkoja aikatauluista; olen nähnyt firmassamme kahdesti miten radiosta otetaan aikamerkki ja lyödään auditorion tai neukkarin ovi lukkoon! Somaliperäisille se käy, mutta joillekin muille afroille tekee näköjään tiukkaa ennen kuin menee jakeluun se, että miksi kellossa on viisarit.

Populaa oli matsissa lopulta joka maasta yllättävästi, eli niin hemmetisti!
Vain osa kuvassa:

http://isboorti.com/spaw/body/large-images/EUROSOM-11-garoonka.jpg

Katsomo täynnä ja laidoilla runsaasti. Oli kumma olo, kun en ymmärtänyt selostuksesta sanaakaan enkä tiennyt mitä yleisö huutaa niin että penkit tärisee. Ihan kuin olisimme olleet ulkomaanmatkalla - maassa jota ei ole. Se ei ollut Suomi, sillä porukka oli lähes täysin mustaa ja kieli vierasta, eikä se ollut Somaliakaan, sillä kaaos puuttui. Hellettä kyllä piisasi. Somalimaassako sitten "kävimme", niinpä kai. Suomalaisjoukkue käytti hauskaa pikku etua, huudellen toisilleen ohjeita suomeksi, ymmärtäen kuitenkin jos Ruotsin joukkue huuteli keskenään millä kielellä vain!

Väliajalla lähdin kiertelemään alueella ja porukka otti kontaktia, mutta en suinkaan saanut nyrkkiä nenään, vaan tervehdyksiä, kädenläppäisyjä ja kättelyjä. Siis tuntemattomilta, en nähnyt kuin kolme tuttua ja nekin kiikarilla.

http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1270490/

Ilmeisen suomalaiset pikkuskidit olivat ihmettelevällä tavalla ystävällisiä. Hepäs eivät olleet - ikävä kyllä - aiemmin tavanneet sellaista isoa kaljua ystävällistä valkoista miestä, jolla on leijonavaakunakoru kaulassa. Minä nimittäin pidin tahallani paitaa niin auki että se varmasti näkyi jokaiselle.

http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1270491/

Suomen vaakunassa ja lipussa kun ei ole mitään häpeämistä, ja ne kuuluvat kaikille suomalaisille. Sattumalta se kentällä pelaava työtoverini on ollut juuri siinä koruuni kaiverretussa Puolustusvoimien yksikössä, ja saanut saman sotilaskoulutuksen samassa komppaniassa Joten koru voisi olla hänen!
Lippuamme ja vaakunaamme ei saisi jättää kusipäiden omaisuudeksi, sillä kyllä ne vievät häpäistäviksi lopulta kaikki symbolimme, saunankin.

Fiilis oli eksoottinen ja hyvä, ihmisillä oli tapana kovasti kätellä ja halailla tuttuja. Turnauksessa tavataan kuulemma niitä tärkeitä serkkuja ym. sukulaisia. Istuin keskellä jättimäistä sukukokousta! Naisia oli yllättävän runsaasti paikalla (hei, se oli fudismatsi sentään) ja muutoinkin tervehenkistä sakkia näyttivät olemukseltaan olevan, mustakaavut ja jihadparrat eivät nimittäin tule kun eivät tykkää urheilusta. Somaliaa hallitseva Al-Shabaab käy välillä Kenian puolellakin tappamassa niitä jotka katsovat fudista televisiosta. On se wahhabismi hullua, ja silti leviää Eurooppaan kuin tuli.

Pelissä oli erikoisen paljon vauhtia, ja miestä kaatui kuin Raatteen tiellä.
Eipä voinut olla käymättä mielessä, että juuri urheilun kautta olisi halvinta saada mamunuoriso suomettumaan, ja kaupan päälle tulee terveet elämäntavat, kun suomalaisuuden mallina ei näin käytetä Suomen pummeja ja narkkareita, joita lähiöistä kyllä löytyy.
Varsinkin tyttöjä kahlitsevat usein vanhemmat, jotka - monikultturistien tarmokkaasti tukemina - alistavat lapsensa näille täysin vieraan mantereen tapoihin. Ehkä urheiluseura voisi vakuuttaa edes joitakin vanhoillisia vanhempia siitä, että suomalaisuus ei merkitse sitä että tytöstä tulee Honkytonk Woman tai pissishoratsu.

Juu, olepas teini sitten siinä kahden kulttuurin välissä. Jompikumpi on selkeästi valittava, tai muuten et ole hyväksytty kummassakaan. Selvästi useimmat haluaisivat olla normaaleja kunnon suomalaisnuoria, ja heille pitää antaa siihen kaikki mahdollisuudet. Jos eivät islamista luovu, heille on Suomen kehutuissa tataareissa erittäin hyvä muslimimalli.

No se oli ainakin hyväksi, että siellä matsissa ei ollut sitä älytöntä viinan imurointia joka mukamas kuuluu suomalaisiin lätkämatseihin. Olimme nimittäin menneet tietämättämme istumaan paikkaan, jonka ympärille muodostui sadalla desibelillä Ruotsia kannattavien katsomo!
Me siellä keskellä: "Hyvä Suomi, hakkaa päälle!" :-D


Ratkaisin Japanin ydinkriisin  3

On käsittämätöntä että niin rasistisessa, tai vähintään muukalaisia vierastavassa maassa kuin Japani, voi "väärän rotuinen" mamu päästä näin pitkälle: Japanin parlamentin ylähuoneen katastrofitoimikunnan puheenjohtaja sattuu olemaan suomalainen Marutei Tsurunen.

Hän on malliesimerkki siitä että jos muuttaa kauas, pitää opetella olemaan maassa maan tavalla. Tervehdi näin, puhuttele noin, älä näytä kenkiäsi, älä syö vasemmalla kädellä tai muutoin väärin, älä taputa taaperoiden pikku päitä yms. ja opettele se (Tsurusen tapauksessa maailman vaikein) kieli niin täydelliseksi kuin voit. Näin tulisi suomalaisten mielestäni toimia kaikkialla ja antaa paikallisten määritellä ne säännöt. Minulle on tosin kerrottu että Afrikassa ja Aasiassa tällaista saakin vaatia ulkomaalaisilta, mutta Euroopassa perussääntöjen ja -tapojen noudattamisen vaatiminen on törkeää rasismia. Niin kai sitten, mutta hatunnosto yhtä kaikki nimeäänkin muokanneelle Tsuruselle, joka jopa näyttää nykyään japanilaiselta.

Mutta asiaan, eli miten konsulttina ratkaisen ydinvoimalan hätäjäähdytyksen. Paloautojen vesitykkien miehistö ei kestä säteilyä, ja helikopterien (niitäkin joku ajaa) vesi hajoaa tuuleen. Perusperiaatteitani konsulttina on räväkkä epäortodoksinen toiminta. Japseilla on kehittynyt robotiikka, järjestynyt yhteiskunta, valtava insinöörivoima ja vahva armeija. Haloo Tsurunen! Soita armeijalle. Soita Sonyn robotiikkapajaan. Käske tehdä yhteisprojekti, niin kuin olisi jo! Aloitetaan rinnakkain asentamaan muutamaa konetta ja kun ensisovitukset ovat ohi, lisätään hallitilaa ja asennuskapasiteettia.

Otetaan armeijan uusimpia raskaita taistelupanssarivaunuja.
Moduulirakenteisena vaunu on suunniteltu niin, että vaurioitunut tykkitorni
voidaan nopeahkosti vaihtaa uuteen. Varsinkin sen pois nostaminen on nopeaa. (Suomen vaunujen moottori voidaan VAIHTAA uuteen parissa tunnissa.) No, torni poistetaan, ja vaunu kevenee huomattavasti ja saa lisää liikkuvuutta.

Sisällä olevat kranaattitelineetkin poistetaan, samoin kuin neljän miehen penkit.

Käsihallintalaitteiden (nykyään muutoinkin sähköisiä joystickejä tms.) tilalle laitetaan servoja tms, ja niitä säätelevä armeijamallin veden- ja tärinänkestävä tietokone, varmuuden vuoksi kolme rinnan varajärjestelmiksi,. Radioyhteyslaitteita, samoin kolme rinnan, jotta panssaria voidaan kauko-ohjata. Vielä ohjauslankakelakin perään varalle. Paksusta pellistä häthätää hitsataan uusi liikkumaton torni johon pultataan kameroita niin paljon kuin mahtuu, normaalit panssarikäytön infrapuna- ja pimeänäkökamerat mukaan. Lämpösuojattu lisäpolttoainesäiliö peräkannelle venäläistapaan, ellei sisään mahdu.

Ja sitten tärkein. Valtavan paksu lämpösuojattu vesiletku vaunun kannelle suuttimineen! Laite jaksaa vetää millaista letkua hyvänsä minne vain.

Jos halliin tehdään peräkkäisistä työpisteistä tuotantolinja, niin vaunun muutos hoituu tunneissa, jos motivaatiota ja porukkaa on. Ja nythän sitä on, eikä ole rahasta kiinni. Vaunu ajaa omalla telastollaan työpisteestä toiseen. Neljän tunnin läpimenoajalla tuotettaisiin 25 vaunua vuorokaudessa.

Taistelupanssarivaunu on jo valmiiksi suunniteltu toimimaan myös palavassa napalmimeressä, joten lämpö ei liene ongelma. Ei kosteuskaan, panssarihan vaikka kävelee joen pohjassa.

Kun näitä panssarihirviöitä körmyää hehkuvan raunion päälle ensin kolme, sitten kolmekymmentä ja lopulta vaikka sata, niin jo on kumma ellei jäähdy. Kyllä viereisessä meressä vettä riittää.

Suuret perä- ja keulakoukut koneisiin, niin että vauriotapauksessa uusi vaunu jaksaa vetää pois tieltä sen vaurioituneen, myös ilman ihmisen asentamia vaijereita.

Ugh, konsultti on puhunut. Nyt ,Marutei, vipinää!

------------------------------------------------------------------------------
Post Scriptum:
Suomellakin on kiehutusvesireaktorit. Mitäs jos ensiökierron pumput palavat, tuhoutuvat tai tuhotaan? Onko kaukana laitoksen ulkopuolella varapumppuja, sekä niiltä valmiit putkistot reaktoriin?
Perstuntumalta arvelen, että ei.