Tulipas avattua terassikausi!
Kahdessa paikassa kakkukahvit auringossa, ihanaa!
Tuplacappuccinon ja leivonnaisten lisäksi kuuluu terassi-vakio-satsiini myös hedelmämehu, vesi ja uusi lehti.
Nyt oli repussa mistä valita:
Fiske För Alla, Diver, Climbing, JapanPop, Suomen Sotilas, Harvard Business Review ja Sniper.
Skitsoa?
Olen vieraillut kai sadoissa kahviloissa ympäri maailmaa. Niissä minua kiusaa pari asiaa, joista harva muu kärsii. Ensinnäkin on se juttu, että olen pitkäraajaisuuteni kompensaatioksi erittäin lyhyttorsoinen. Siis vyötäröstä kainaloon on vaaksan verran matkaa.
http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1261082/
Tämä aiheuttaa pöhlön efektin.
Useimmat pöydät ovat hiukka liian korkeita, ja melkein kaikki baarituolilla varustetut korkeat pöydät ovat suorastaan vaikeita. Pystyn hörppäämään kupista nostamatta sitä pöydältä . Melkein leuka on pöydässä kuin pikkulapsella. Näyttää tosi hullulta, kun seisomapituutta on kuitenkin 188.
Sahatkaa pöydänjalkoja! Ne ovat normaaleillekin liian korkeita. Myös Torrefazione, haloo!
---------------------------------------------------------------------------
Toinen, vielä henkilökohtaisempi kirous on Huojuva Pöytä. Jos joku muu valitsee minulle pöydän, se on vakaa kuin silokallio. Jos minä valitsen, pöytä perskules keikkuu kuin mekaaninen rodeohärkä.
Teimme kerran Roomassa testin. Tullessamme tyhjälle isolle terassille, jossa oli n.50 pöytää, minä valitsin pöydän. No, sehän steppasi paikallaan jokaisesta kahvilusikan liikkeestäkin. Otat pöydältä edes servetin, klopklop, kahvia tassilla, jalallinen lasi on kaatua.....jne.
Kokeilin naapuripöydät. Vakaat kuin videokamerani kolmijalka. Suutuin ja kokeilin jokaisen pöydän! Yksikään muu ei helskutti keikkunut!
Maltalla nauratti, kun tulimme ulkoilmakahvilaan entisen tykistöbunkkerin pihalle. Kaikki oli metristä rautabetonia, ja penkit ja yksijalkaiset pikku pöydätkin olivat betonia. Sanoin, että nyt ei ainakaan pöytäni perkele keiku!
Kannoin tavarat pöytään. Istuin ja piankin tuli nojattua kyynärpäällä. Betonipöytä huojahteli naristen! HÄHH? Betoni oli heti kannen alta huonosti valettu, ja sisään päässyt ruostekosteus oli turmellut raudoituksen ja halkaissut jotenkin reidenvahvuisen jalan, joka huojui yhden paksun raudan varassa....
Nyt olen jo luopunut toivosta, ja aina heti istuessani pöytään keikutan sitä rutiininomaisella alistuneella liikkeellä. Jos vaimo ei ole mukana, pitäisi kai aina pyytää jotain ventovierasta valitsemaan pöytä minulle.
-" Rouva hyvä, saatte 50 senttiä, jos valitsette minulle pöydän."
-------------------------------------------------------------------
Cityn "poika_laseissa" houkutteli minut sekopääleffaa katsomaan.
http://www.city.fi/yhteisot/blogit/poika_laseissa/116857/
Tempaisin mukaani pikku popcornit ja huomasin maksaneeni 3,90 1,5 litrasta poppareita, kiesus. Ei se nyt mitään, mutta sitten tein tietämättäni Mr.Beanit. Tuikkasin sekaan "voinmakuista" maustetta pullosta, jotta tulisi eräs nuoruuden jenkkilänmatka mieleen. (Jenkit pistää VOITA, natcherly!) Pimeässä leffassa mutustelin.
Kun valot syttyivät jälleen, huomasin että valkoinen voimauste oli maustanut takinrinnukseni, lakkini ja sylini kokonaan. ja tietty olin kokomustissa vaatteissa. Pömistely vain levitti, ja hieroi tahnaksi tuon jauheen. Palasin kotiin näyttäen ihan ninjalta joka on tapellut jauhovarastossa.
Kirjoitettaessa soi Chris Rea: Blue Cafe
6 kommenttia
Anonyymi
15.5.2011 22:36
Mitä voin sanoa? :D Kahvilassakäynti voi päättyä joko hyvin tai hyvin huonosti. Mulla yleensä menee tällä kaavalla (huom, kahvikuppineuroosi ja muutenkin julkiset paikat eväiden kanssa....)
Otan kahvia. Kahvi läikkyy linjastolle. Minä pyytelen anteeksi ja yritän siivota jälkiäni. Jono seisoo. Kaikkia vituttaa. Vapisevin käsin maksan evääni. Pöytään päästessä mulla on puoli kuppia kahvia. Osa on lattialla, tarjottimella, vaatteilla.
Sama sähläys jatkuu sämpylöiden ja leivoksien kanssa: jos ainoastaan vajaa puolet päätyy lattialle tai syliin, olen selvinnyt voittajana.
Ja mitä tulee muuhun itsensä sotkemiseen... Menin tänään seuraamaan junnufutista, kummipoikani peliä. Haahuilin ympäriinsä pallo hukassa ja mietin jossain välissä että miksiköhän ihmiset tuijottaa mua sillai vaivihkaa. Selitys, ja tämän havaitsin vasta kotona pitkän kaupunkikierroksen jälkeen: mun farkkujen polvitaipeeseen oli tarttunut purkka. Mistä, sitä en tiedä. Istuin nurmikolla ja ajattelin olevani maailman kovin jätkä vihreissä aurinkolaseissani.
Oikeasti olin vain yleisön säälin kohde, purkkaa housuissa. Ja nyt siis yritän pelastaa ne konstilla millä hyvänsä.
Kerropa muuten miten julkisella paikalla syödään sivistyneesti laskiaispulla tai kerrosburgeri kaikilla mausteilla? Tähän ei nähdäkseni ole vielä löytynyt mokavarmaa konstia. Kaikki on rinnuksilla/sylissä/pöydällä/pitkin naamaa. Help.
Vastaa kommenttiin
MAgrippa
15.5.2011 23:54
Kerrosburgerin siistiin syömiseen vaaditaan animaatioelokuvista tuttu venyvä kasvoluiden rakenne.
Sulla ei sentään jää osa niistä värikkäistä tomaateista ja salaateista jumiin roikkumaan viiksien alle. Ole siinä sitten herrasmiehen näköinen.
Elämänohjeeni "What would Mannerheim do?"
ei anna tähän muuta vastausta kuin mennä Morrisoniin tai Amarilloon syömään gourmetburgeri ihan haarukka-veitsi -tekniikalla.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
16.5.2011 15:41
Halusin vain kertoa että blogini kommenttiosiossa esiin tuomasi aihe, ei-heterous, on saanut uudenlaista kansallista käännettä: luin tässä sattumalta muutama päivä sitten, jostain mediajulkaisusta, ettei ei-heteroutta ole tarpeen enää luokitella varsinaiseksi sairaudeksi kuten lääketieteellisesti on ilmeisesti hyvin pitkään Suomessa tehty. Oli muuten aika mielenkiintoista huomata että kyseiseen asiaan on nyt sitten puututtu lääketieteelliseltä kannalta katsoen.. Mielenkiintoista kerrassaan. Ei ole pakko vastata mikäli tämä asia tekee sinut onnelliseksi, tosin mutta kun toit asian esiin niin ajattelin nyt vain kertoa kansallisen tietämykseni asiasta mikäli uutinen onkin mennyt sinulta ohi.
Ah.. kuinka kaipaankaan aikaa jolloin kahviloissa sai vielä polttaa! Kuulun itsekin kahviloista nauttijoiden ryhmään. Suorastaan hieno harrastus. Kahviloissa kun on sitä tunnelmaa ja joskus, vieläkin, jopa silmäpeliäkin! :)
Vastaa kommenttiin
MAgrippa
16.5.2011 16:24
Kun tässä blogiemme välillä poukkoillaan rajusti aiheesta kolmanteen, niin esiin tuomastasi hamppuaiheesta yhdistän kahviloihin näin:
On se hassua, että ennenvanhaan Hollannin kahviloissa kulki poliisi nuuskimassa, ettei kenenkään sätkätupakassa ollut pilveä seassa.
Nyt on yhtaikaa pilvi laillista ja kahviloissa tupakointikielto.
Nyt poliisi nuuskii ettei kenenkään jointissa vaan ole tupakkia! :-D
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.5.2011 13:16
Tuli mieleeni näky hollantilaispoliiseista kerääntyneinä viikottaisten yhteislaulujen ääreen, tupakkaa sisältävän jointin kiertäessä: "Ennen vanhaan miehet olivat rautaa ja veneet puuta, nykyään miehet ovat puuta ja veneet rautaa" sekä tämä kaikki tietysti hollantilaisittain murtaen, puukengät kivilattiaa vasten kopisten. Viikottainen voittaja valitaan sillä perusteella kuka saa aikaiseksi kaikkein parhaimmat puukenkästeppaussaundit.. mutta mihin ihmeeseen kenkälusikkaa siinä tarvitaan? Se onkin mukana vain mainosmielessä! :D
Mistä juontuukin seuraavan blogikirjoitukseni teema..
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:38
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin