Onnistuin kadottaa kaukosäätimeni taas sopivasti, kun ensin laitoin töllön päälle ja hetken aikaa hääräilin keittiössä juustojen ja punaviinin kimpussa. Sit tajusin, että telkkarista tulee Salatut Elämät, iski paniikki ja yritin kädet täristen löytää jemma nimiseen paikkaan tungettua kaukosäädintä – joka mielenterveyteni onneksi löytyi treenivaatteiden ja sohvatyynyn alta. KUKA HELVETTI KATTOO JOTAIN SALKKAREITA? VOI ELÄMÄ MITEN SURKEETA NÄYTTELYÄ. Mulle iski viidessä minuutissa sellainen olo, että haluan heittää katossani roikkuvaan lamppukoukkuun kaulahuivini ja hyppää kaulahuiviin tehtyyn renkulaan roikkumaan – kaulastani.
Mistä pystymetsästä nuo näyttelijät on tuonne houkuteltu. Ilmeisesti aika moni tuota sontaa kykenee katsomaan, ihmettelen tosin sitä että onnistuuko tämä ilman lääkärin määräämää lääkekuuria tai synnynnäistä aivovammaa. Ne pari tuttua, jotka tuota myöntää katsovansa, vaikuttavat kyllä suhteellisen normaaleilta…
Olen ehkä paras ihminen sanomaan jotain tuollaista, koska olenhan sentään myöntänyt täällä monesti katsovani Kauniita ja Rohkeitakin välillä. Ilman pakottavaa tarvetta etsiä kateissa olevaa kaukosäädintä.